tag:blogger.com,1999:blog-1679390210873822774.post5954933689868567346..comments2023-11-20T02:06:15.522-08:00Comments on Vanhan naisen kompurointia -tai sitten ei: Ensimmäinen suunnittelukokous oli KuopiossaAnna-Liisa Mikkelähttp://www.blogger.com/profile/07798581719911882172noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-1679390210873822774.post-67390092813239710802010-09-18T01:38:23.946-07:002010-09-18T01:38:23.946-07:00Lukiessani blogiasi tulee mieleen esimmäiseksi san...Lukiessani blogiasi tulee mieleen esimmäiseksi sana "rehellisyys". Tarkoitan Sinun toimintaasi.Olet tehnyt sitä työtä sydämestä. Vanhusten asia on punainen lanka. Aina löytyy siipeilijöitä, oman kunnian etsijöitä. Mielestäni voit olla tyytyväinen toimintaasi. Huono omatunto tai syyllisyys ei tule kysymykseenkään.MÅAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1679390210873822774.post-831478828587852462010-02-28T08:43:00.140-08:002010-02-28T08:43:00.140-08:00Onnitteluni erinomaisesta arkkitehtivalinnastanne!...Onnitteluni erinomaisesta arkkitehtivalinnastanne! Parempaa ette olisi mistään löytäneet. Viestintäleireistä puheen ollen minulla on kokemusta ainoastaan siitä yhdestä leiristä, josta jo blogissani kirjoitin. Se oli Viestintäkasvatuksen seuran järjestämä ja Marja-Liisa Viherän ja Mirja Mäkisen vetämä leiri kesällä 1999. Jouduin sinne sisareni Marja-Leena Salkolan houkuttelemana. Olin ensimmäistä kesää osa-aikaeläkkeellä ja aikaa tuntui olevan hitaasti kiirehtimiseenkin. Lähdin siis viikoksi leirille tarkoituksena tehdä sieltä myös radio-ohjelmaa. Olihan se kokemus: korkeasta iästämme huolimatta nukuimme teltoissa ja söimme nuorten laittamaa ruokaa. Ja kun nuori väki nukahti, me aikuiset - meitä oli vain neljä - jatkoimme senioriasumisen ideoimista. Mielenkiintoista muuten, että ympyrä tavallaan sulkeutuu muutenkin kuin arkkitehtivalintanne kohdalla. Olet ensi kesänä menossa Marja-Liisan ja Mirjan kanssa pitämään viestintäleiriä lapsuuteni maisemaan Vihantiin. Viekääpä terveisiä!<br />Tämä "viestintäleiriharrastus" tuli sukuumme nuoremman sisareni Kaisu Mikkelän kautta. Hän tutustui ensin Marja-Liisa Viherään, mutta pian kaksoissisareni Marja-Leenakin järjesti niitä viestintätohtorin kanssa oman kansalaisopistonsa alueella. Sisareni taisivat olla Suomessa ensimmäisiä viestintäleirejä järjestäviä kansalaisopistojen rehtoreita.Anna-Liisa Mikkelähttps://www.blogger.com/profile/07798581719911882172noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1679390210873822774.post-46235596238269384582010-02-27T09:59:43.550-08:002010-02-27T09:59:43.550-08:00Totta, minä en edes suunnitellut muuttavani koskaa...Totta, minä en edes suunnitellut muuttavani koskaan Loppukiriin, mutta olin hankkeesta kiinnostunut sekä toimittajana että ideologisesti, sillä olin tuolloin juuri aloittanut kunnallispoliitikon urani ja ajattelin, että olisi hyödyllistä nähdä asioita vähän erilaisista perspektiiveistä. Viestintäleireillä kehittämämme yhteisöllisyys, mm. ruoan valmistaminen yhdessä, oli myös asia, jonka kehittymistä halusin seurata lähellä. Nyt olen tyytyväinen, että olin mukana edes vähäsen, sillä osaan katsoa omille kotinurkilleni nousevan palvelukeskuksen kehittämistä uusin silmin. Ja onneksi arkkitehtina on Kirsti Siven!<br /><br />LiisaKLiisaKnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1679390210873822774.post-82856034829393013102010-02-25T03:08:32.645-08:002010-02-25T03:08:32.645-08:00Kyllähän minä aktiivinen olin koettaessani kymmene...Kyllähän minä aktiivinen olin koettaessani kymmenen vuotta sitten saada erilaisia ihmisiä lämpenemään ajatukselle yhteisöllisestä senioritalosta. Sinua en ollut edes tavannut ennen hankkeen käynnistämistä. Sisareni myös piti yhteyttä Sinuun, koska minä en voinut ehtiä joka paikkaan. <br /><br />Eikä se yhteisöllisen senioritalon puolesta puhuminen loppunut siihenkään, kun yhdistys Aktiiviset Seniorit oli perustettu ja hallitus saatu vaivalla kokoon. Pidin jonkinlaista summittaista kirjanpitoa kokouksista ja tapaamisista eli aktiivisuudestamme. Yhdistyksen perustamispäivään mennessä (15.8.2000) minulla oli takanani jo 27 lobbausta/kokousta/tapaamista, Anita Wetterstrandilla vastaava luku oli 13, Marja Dahlströmillä 10. Muilla hallitukseen tulleilla vastaavat luvut olivat Terttu Putilalla 2, Heli Jäderholmilla 1 ja Eino Jantusella 1. Terttu, entinen luokkatoverini, valittiin poissaolevana sihteeriksi. Helin ja Einon värväsin perustavaan kokoukseen, jotta varmasti saisimme yhdistyksen perustettua. Vuoden 2000 loppuun mennessä talohankkeesta oli kiinnostunut noin 30 ihmistä, joukossa kuitenkin useampi sellainen, joka ei ajatellut itselleen aktiivista roolia joukoissamme mutta halusi tukea toimintaamme jäsenmaksun maksamalla ja tavalla tai toisella mukana olemalla. Toimittajia oli mukana useampi. Sinähän olit hankkeesta kiinnostunut lähinnä toimittajana. Kiitos siitä!<br /><br />Meniköhän tämä ihan sivuun tämä vastaukseni kommenttiisi. Tuo hankkeessa mukana olleiden vähäinen aktiivisuus pyörii päässäni tällä hetkellä siksi, että seuraava blogini kertoo mm. unohtuneista tapaamisista - ja minun lobbaajan yksinäisestä tiestäni.Anna-Liisa Mikkelähttps://www.blogger.com/profile/07798581719911882172noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1679390210873822774.post-63238796462193226842010-02-25T00:45:51.694-08:002010-02-25T00:45:51.694-08:00Harmittaa, etten päässyt mukaan Puistolan palaveri...Harmittaa, etten päässyt mukaan Puistolan palaveriin, vaikka minulle asiasta ennakkoon kerrottiinkin. Mikähän mahtoi olla niin merkittävä syy, että jätin teille tulemisen väliin? Enkä ollut mukana viestintäleirin palavereissakaan, taisi juuri tuo kesä olla se, jossa me Viekkaan hallituksen jäsenet olimme eri aikoina eri leireillä ja minulle lankesi heinäkuun leirin "päivystysvuoro". Vaikka en ollutkaan mukana näissä ratkaisevissa palavereissa, olin koko ajan hankkeesta tietoinen ja seurasin sitä. Kuulin myös tuoreeltaan teidän leirillä tekemänne hahmottelut. Olin myös mukana muutamissa isommissa palavereissa myöhemmin, kuten Kinaporissa ja jossakin muussakin, aika ja paikka löytyvät vanhoista kalentereistani. Kun luen parhaillaan Loppukiri-kirjaa ja näitä blogitekstejäsi rinnakkain ja muistelen vielä omia tietojani ja kokemuksiani, on pakko varovasti todeta, että Loppukiri-kirjan teksti kaipaisi paljon tarkennuksia, täydennyksiä ja jopa korjauksia.<br /><br />LiisaKLiisaKhttps://www.blogger.com/profile/05778621428507499690noreply@blogger.com