Uusia tuulia hampaiden hoidossa

Ensimmäinen kosketukseni hammaslääkärien ammattikuntaan tapahtui Oulussa 1940-luvulla. Olin korkeintaan ensimmäisellä luokalla kansakoulussa. Naispuolinen lääkäri kohteli minua niin kovakouraisesti, että hyppäsin hoitotuolista pystyyn ja juoksin ovesta ulos kadulle - kaksoissisareni kintereilläni. Äitimme oli niin viisas, ettei pakottanut meitä palaamaan takaisin vastaanotolle. Hän luotti arvostelukykyymme, vaikka pieniä olimmekin. Tuntien äitini voin kuitenkin kuvitella, että hän oitis tapahtuneen jälkeen myönsi lääkärille kasvattaneensa tyttärensä huonosti eli otti syyn käytöksestämme niskoilleen. Hän ei ruvennut suostuttelemaan meitä. Vuosia myöhemmin samainen hammaslääkäri erotettiin Hammaslääkäriliitosta. En tiedä, mitä tällaisesta piipahduksesta hammaslääkärin luona laskutetaan. En liioin muista, milloin ja missä kipeä hampaani myöhemmin hoidettiin. Kotipitäjässäni ei kuitenkaan minun lapsuudessani ja nuoruudessani ollut hammaslääkäriä. Piti matkustaa verkkaisesti kulkevalla junalla joko pohjoisen, etelän tai lännen suuntaan.

Tuo liki 70 vuoden takainen tapahtuma palautui mieleeni, kun hammaslääkäri Kampin Megaklinikalla taannoin tiedusteli minulta, haluanko puudutuksen ennen hampaan paikkaamista. En tietenkään halunnut. Hammaslääketiede - kuten kaikki muukin medisiina - on viime vuosikymmeninä kehittynyt jättiaskelin. Sitä eivät nuoret eivätkä edes keski-ikäiset tiedosta. Kaukana on se aika, jolloin hammassärystä kärsivälle lapselle tarjottiin - kuten minulle - ainoaksi hoidoksi uunissa kuumennettua kiveä.

Liuta hammaslääkäreitä on vuosien varrella hoitanut hampaitani. Olen asioinut niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella. Olen myös kuulunut 24 vuotta sellaisen työterveyshuollon piiriin, joka ulottui hammashoitoon asti. Olen käynyt myös kahdella tallinnalaisella hammaslääkäriklinikalla. Niiden kahden käyntini väliin mahtui ensimmäisen klinikan konkurssi ennen kuin olimme päässeet rontgenkuvan ottoa pitemmälle. Seuraavalla kerralla astelin ulkoisilta puitteiltaan hienoimmalle koskaan näkemälleni hammasklinikalle. Olin kuitenkin tilavan ja ylellisen klinikan ainoa asiakas. Minua palveli lääkärin lisäksi kaksi pitkäjalkaista vastaanottoapulaista, jotka tarjoilivat kahvia ja teetä. Ymmärsin heti kohta, että laskun asiakkaalle pitää olla suuri kattaaksen kaikki sellaisesta huoneistosta ja henkilökunnasta aiheutuvat menot. Lasku olikin lähes suomalaista luokkaa. En palannut sinne koskaan uudestaan. Minulle tuli tunne, että lääkäri oli klinikkansa avatessaan ajatellut nimenomaan suomalaisia eläkeläisiä: nämä kyllä pulittaisivat nöyrästi kulut luksööreista toimitiloista.

Erilainen hammasklinikka
Helsingissä olen nyt törmännyt aivan erilaiseen lääkäriasemaan: vaatimattomat, yksinkertaiset puitteet, nopea ajanvaraus, edullinen hinta. Omahoitajani suosituksesta päädyin viime syksynä Helsingin Kampissa avatulle Megaklinikalle. Olin ollut kunnallisella hammaslääkärillä tammikuussa. Silloin minulta paikattiin yksi hammas sekä kehoitettiin hakeutumaan lääkärille seuraavan kerran 1-2 vuoden kuluttua. Minun iässäni sellaisiin odotuksiin ei kuitenkaan ole enää aikaa. Lääkäri ei ollut kiinnostunut sen kummemmin hampaiden puhdistuksesta kuin hammaskiven poistostakaan. Megaklinikan lääkäriltä halusinkin nimeomaan näitä kahta viimeistä toimenpidettä. Yllätyksekseni lääkäri löysi myös yhden pienen reiän.

Istuttuani hammaslääkärin tuolissa yli tunnin poistuin paikalta kevättä rinnassa: tajusin, että historianlehti on ratkaisevasti kääntynyt suomalaisen hammashoidon historiassa. Kokemus oli niin miellyttävä, että haluan muidenkin tietävän siitä. Siksi kirjoitan nyt tätä.

Megaklinikka on uuden palvelukonseptinmukainen hammaslääkäriasema, joka tarjoaa vaihtoehdon kunnalliselle hammaslääkärikäynnille. Lapsia klinikka ei hoida. Muuten se tarjoaa kaikkia perushammashuollon palveluja - yhdellä käyntikerralla. En tiedä, onko logistiikka oikea sana kuvata paikan käytäntöjä. Minun hampaani paikkasi 1995 valmistunut, hellä mutta varmaotteinen naislääkäri. Hän saattoi olla virolainen. Hän tutki huolella suuni hammas hampaalta ja paikkasi sen yhden reiän, minkä löysi. Sen jälkeen hän poistui huoneesta. Työtä jatkoivat suuhygienisti ja hammashoitaja, joilta uteliaisuttani kysyin, minne lääkäri meni. Kotiinko? Ei mennyt kotiin, vaan viereiseen huoneeseen, missä toinen potilas jo odotti.

Suuhygienisti ja hammashoitaja uurastivat hampaideni kimpussa pitkään. Yhteensä makasin tuolissa noin 75 minuuttia. Hinta koko käynnistä suorastaan hätkähdytti: 73,50 euroa. Hoito on siis jopa edullisempaa kuin kunnallinen hammashoito. Megaklinikan edullisuus perustuu siihen, että kaikki tarvittavat hoidot annetaan asiakkaalle yhdellä samalla käynnillä.

Tavallisesi hammaslääkärin vastaanotolla potilas vaihtuu liki 20 kertaa päivän mittaan. Jokaisessa välissä mm. välineet pitää steriloida. Megaklinikka on kuulemma ensimmäinen terveydenhuollon hanke, jossa on onnistuneesti muutettu tuotantoprosessia. Tehottomuudelle on kerta heitolla - ja ulkopuolisten epäilyksistä huolimatta - käännetty selkä.

Megaklinikan toimitusjohtaja on diplomi-insinööriAnssi Mikola. Hänen mukaansa toimintaa ohjataan tuotannonohjausjärjestelmällä. Silloin moniammatilliset tiimit tekevät työnsä tehokkaasti ja kukin ammattilainen keskittyy omaan osaamisalaansa. Kaikki tyhjäkäynti häviää ja hinta pysyy edullisena. Klinikan idean keksi muuan vuosi sitten hammaslääketieteen lisensiaatti Heikki Pilvinen, joka on nyt paitsi klinikan vastaava hammaslääkäri myös hallituksen puheenjohtaja. Sekä Mikola että Pilvinen ovat olleet niin sanotusti monessa mukana. Mikolalla on takanaan mm. kymmenen vuotta konsultin hommia. Hänen kiinnostuksensa oli suuntautunut laajemmallekin kuin vain hampaiden hoitoon: niinpä hän teki aikoinaan HUS:lle selvityksen sekä kaihi- että tekonivelleikkausjonojen purkamisesta, mutta asia ei edennyt selvitystä pidemmälle. Miksihän? Minä alan ymmärtää terveydenhoitomme alennustilaa. Ei uskalleta tehdä parannuksia. Jatketaan samalla lailla vuodesta toiseen asiakkaiden valittaessa yhä äänekkäämmin. Kenen etua se palvelee?

Kun Megaklinikka avasi ovensa, myös keskustelu sähköisessä mediassa alkoi. Klinikka aloitti kuitenkin toimintansa 20 hoitopaikalla ja 50 työntekijällä, nyt työntekijöitä on jo enemmän. Asiakaskäyntejä on ollut seitsemän kuukauden aikana runsaasti. Pilvisen kunnianhimoisena suunnitelmana on laajentaa toimintaa muuallekin suuriin kaupunkeihin. Edellytyksiä on. Minä aion mennä Megaklinikalle seuraavan kerran marraskuussa. En nimittäin usko kunnallista hammashoitoa antavan lääkärin väitteeseen: "Ei se mitään haittaa, vaikka hampaassa on reikä, jos sitä vain ei särje". Viimeksi reikäni sai odottaa paikkaamista seitsemän kuukautta niin, että se piti sitten kun ajan lääkärille sain, poistaa kokonaan. Niiden seitsemän kuukauden aikana röntgenkuvakin hampaastani ehti mennä hukkaan...