Ovatko autottomat kaupunginosat utopiaa?

Kirjoittaessani Jätkäsaaren Malta-hankkeesta 31.8., en aavistanut että hanke joutuisi myrskyn silmään, myrskyn joka on iso tai pieni riippuen siitä, mistä sitä katselee. Kysymys on autopaikoista, joista Helsingin Sanomat otsikoi ensimmäisen kerran 3. syyskuuta 2011: "Ekoyhteisötalon autopaikoista nousi rahariita Helsingissä". Toimittaja Teppo Moision kolmen pastan jutusta paljastui, että talon autopaikkojen lukumäärää on käsitelty kaupunginhallituksessa. Nykyiset määräykset edellyttäisivät, että taloon rakennettaisiin 48 autopaikkaa (hinta 40.000-50.000 euroa/kpl), vaikka talon tuleville asukkaille riittää huomattavasti pienempi määrä. Taloon nimittäin muuttaa paljon autottomia ihmisiä.

HS:n uutisen aiheena oli, voiko yksittäinen talo - tässä tapauksessa Malta - saada poikkeusluvan, jolla rakennuskustannuksia säästyisi noin miljoona euroa.
Koska yhteisötaloa ovat rakennuttamassa asukkaat itse, säästyneet eurot näkyisivät neliöhinnoissa.

Hullun hommaa
Riita autopaikoista on hullujen hommaa, koska sekä virkamiehet että poliitikot ovat jo vuosikausia puhuneet yksityisautoilun vähentämisen puolesta. Kaiken lisäksi nimenomaan Jätkäsaaresta on puhuttu koko alueen suunnittelun ajan paikkana, missä yksityisautoa ei välttämättä tarvita. Politiikka onkin ilmeisesti se, mikä sokaisee päättäjien järjen. Tietysti voisi puhua myös silkasta kateudesta, sillä maltalaiset ovat keksineet ja ruvenneet toteuttamaan sellaista, mistä muut eivät ole edes unta nähneet.

Malta-hankkeen takana on useita vihreitä poliitikkoja, mm. Minerva ja Irina Krohn, Ville Ylikahri, Sirpa Hertell ja Tuula Paalimäki. Poikkeuslupaa sen sijaan vastustivat kovaäänisimmin kaupunginhallituksen kokouksessa kuun vaihteessa Risto Rautava kokoomuksesta ja Arto Bryggare sosiaalidemokraateista.

Kolme päivää myöhemmin toimittajat Jorma Palovaara ja Teppo Moisio jatkoivat autopaikoista kirjoittamista ("Päätös Jätkäsaaren autopaikoista siirtyy", HS 6.9.2011). Myös muutama yleisönosastokitjoittaja, joukossa Minerva Krohn, osallistui keskusteluun (10.9. ja 13.9.2011). Krohn oikaisi kirjoituksessaan Arto Bryggaren ja Risto Rautavan esittämät syytökset, joiden mukaan Malta-talo olisi saanut tukea kaupungilta. Teppo Moisio kirjoitti autopaikoista kolmannenkin kerran (10.9.2011) haastattelemalla Risto Rautavaa, joka on kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Osmo Soininvaaraa, joka on paitsi kansanedustaja myös kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja. Molemmat asuvat Kruunuhaassa. Rautavalla on auto, Soininvaaralla vain pyörä.

On todella masentavaa, että Malta-hanketta rakentavien tervejärkinen suhtautuminen autopaikkoihin saa aikaan poliittisen kädenväännön. Onneksi kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä (sd) on kuitenkin puoltamassa poikkeuslupaa Maltalle. Hän on halunnut asian takaisin virkamieskäsittelyyn.

Nykyisessä taloudellisessa ahdingossa rypiessämme on syytä kysyä, kuinka tavallista tällainen riitely on suomalaisessa päätöksenteossa? Onko siihen varaa?

Autottomat maksavat parkkipaikkojen kustannuksia
Nykyiset säädökset takaavat sen, että autoilijat eivät joudu maksamaan täyttä hintaa parkkipaikoistaan, vaan kustannuksiin osallistuvat myös autottomat ihmiset, myös köyhät eläkeläismummot.Risto Rautava ei ei halua muutosta nykyiseen menettelyyn vaan kulut autopaikoista pitää hänen mielestään jatkossakin jakaa kaikkien asukkaiden kesken. "Autopaikan maksamiseen virkamies- tai opettajapariskunnalla ei ole varaa, mutta he saattavat silti tarvita autoa." Hänen mielestääm autopaikkoihin tulee varautua jo talon rakennusvaiheessa, koska jälkikäteen niiden rakentaminen tulee kalliiksi. Hän ei usko, että politiikalla voidaan ohjata ihmisiä käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Eikö ole masentavaa?

Sen sijaan Osmo Soininvaaran mielestä jokaisen autoilijan pitäisi maksaa omat autopaikkakulunsa. Vastuu pysäköinnin järjestämisestä pitäisi siirtää yrityksille, jotka rakentaisivat haluamansa määrän parkkipaikkoja ja perisivät sitten niistä täyden markkinahinnan asiakkailta. Ne, jotka eivät haluaisi tai voisi maksaa todellista kulua parkkipaikasta, siirtyisivät julkisen liikenteen käyttäjiksi tai muuttaisivat asumaan kauemmaksi keskustasta. Soininvaara näkee autopaikkojen kustannusten jakamisen lisäävän keskustan autoistumista.

Se, että autopaikkoja nyt rakennetaan vain siksi, että niitä tarvitaan tulevaisuudessa, on Soininvaaran mielestä tyhmää. Pysäköintitaloja varten voitaisiin talon rakennusvaiheessa varata tontteja, jotka jätettäisiin tyhjilleen, kunnes pysäköintiyhtiö katsoisi lisäpaikkojen olevan alueella tarpeen.

Autopaikkakohu on tervetullut
Minä yritin Aktiivisissa Senioreissa herättää keskustelua autopaikoista jo 2001, mutta sitä ei syntynyt. Mielestäni yhdistyksessä oli liian paljon sellaisia jäseniä, joille oli tärkeää vain se, että he itse saisivat Loppukiristä turvallisen paikan vanheta. He eivät olleet valmiita - niin pilotti kuin Suomen ensimmäinen yhteisöllinen senioritalo on ollutkin - auraamaan määrätietoisesti tietä seuraaville - entistä paremmille ja tarkoituksenmukaisemmille - yhteisötaloille. Loppukirissä autopaikat eivät kuitenkaan nousseet keskustelun aiheiksi siitäkään syystä, että Arabianrannassa autopaikat ovat kadulla eikä niitä ole kovin paljon. Sen sijaan Jätkäsaaressa autopaikat ovat sisätiloissa ja se näkyy hinnoissa (40.000-50.000 euroa/kpl).

Loppukiriin muutti vuonna 2006 enemmän autonomistajia kuin mitä aluksi oletettiin. Talon valmistuessa 26 autopaikkaa tuntui olevan liian vähän noin 70 hengelle. Nyt senioreiden ollessa kuusi vuotta vanhempia ja muutaman ihmisen talossa jo kuoltuakin, tuo määrä riittää hyvin. Jatkossa paikkoja voi ehkä vuokrata ulkopuolisillekin. Tulevaisuudessahan ihmisten on pakko järkevöityä.

Olen iloinen Jätkäsaaren Malta-talon autopaikoista nousseesta kohusta. Se aukaissee monen silmät samalla lailla kuin Osmo Soininvaara aukaisi minun silmäni kirjoituksellan yli 20 vuotta sitten. Vai oliko se vain miehen tokaisu jossakin kokouksessa, jota media sitten referoi? Siitä lähtien olen ihmetellyt, miksi autottomien pitää subventoida autonomistajia, jotka ovat pääsääntöisesti parempituloisiakin kuin julkisia kuluneuvoja käyttävät. Miksi autottomat, myös ne joilla itsellä ei ole varaa omistaa autoa, joutuvat osallistumaan autopaikkojen aiheuttamiin kustannuksiin?

Ei ole mikään salaisuus, että autopaikat nostavat asuntojen hintoja, mikä taas tekee kantakaupungissa asumisen yhä vaikeammaksi pieni- ja keskituloisille. Kun autopaikkoja vielä rakennetaan enemmän kuin asukkaat haluavat ja tarvitsevat, osa kustannuksista lankeaa automaattisesti kaupungin ja autottomien asukkaiden maksettaviksi.

Autottomat osallistuvat monella tapaa autonomistajien kustannusten maksamiseen. Kerran totesin juuri auton ostaneelle nuorelle miehelle autoharrastuksen tulevan yhteiskunnalle kalliiksi. Otin esimerkiksi vakavat liikenneonnettomuudet, joiden seurauksena vuosittain vammautuu ja kuolee paljon ihmisiä. Mies totesi kalliiden vakuutusten korvaavan tapaturmien aiheuttamat kulut. Minä väitin vastaan, mutta en usko että asia meni perille: suomalainen hyvinvointivaltio eli veronmaksajat subventoivat mammuttisummilla vuodesta toiseen niitä autoilijoita, jotka kolaroinnin seurauksina viettävät loppuelämänsä raajarikkoina tai peräti porkkanoina sairaalasängyissään.

Olen viipynyt Malta-hankkeen autopaikkaongelmissa osittain siksi, että tangeeraan taloa muutenkin kuin mitä olen tähän mennessä kertonut. Kun olin eronnut Aktiivisista Senioreista kesän kynnyksellä 2002, tormäsin entiseen luokkatoveriini, joka on vihreä kunnallispoliitikko. Hän oli selvillä työpanoksestani Loppukiri-hankkeessa ja kysyi, enkö voisi ruveta puuhaamaan myös vihreille Loppukirin kaltaista yhteisöllistä taloa. Sanoin heti alkuunsa ajatukselle ei. Olin omasta mielestäni tehnyt moninkertaisesti sen, mitä yhdeltä ihmiseltä voidaan suomalaisen yhteisöllisyyden nimissä vaatia.