Lobbausruletti

Se mitä nyt kirjoitan on monilta osin blogissani jo kerrottu. Koska en ole koskaan ajatellut kirjoittaa blogissani käsittelemistäni asioista kirjaa, en ole ruvennut tarkkaan tapahtumien taustoittamiseen. Näin olen päässyt vähemmällä. Siksi myös kronologisuus on ollut tästä blogista kaukana. Koska lukijoita kuitenkin riittää, uskon uteliaisuutta löytyvän jatkossakin.

Kuten olen aikaisemmin (mm. blogissani 22.2.2012) kirjoittanut Aktiivisten Senioreiden piti mennä heti minun Madeiralta tuloni jälkeen kaavoittaja Mikael Sundmanin luo yhdessä Saton edustajien kanssa. Jaana Närö kumppaneineen kieltäytyi kuitenkin tulemasta neuvotteluun. Syynä oli rakennuttajasopimus. Päivää ennen suunniteltua tapaamistamme sain Mikael Sundmanilta sähköpostiviestin, jossa hän kuitenkin ilmoitti haluavansa ehdottomasti tavata meidät. Ilmeni, että hän ei hyväksynyt sen kummemmin Saton valitsemaa arkkitehtia kuin Saton lähes yksipuolisesti sanelemaa rakennuttajasopimustakaan. Arkkitehti Kari Ristola vaihdettiinkin pian Sundmanin suosittelemaan Kirsti Sivéniin. Peter Fredrikssonkin piti arkkitehdin vaihtamista hyvänä ratkaisuna. Niinpä Marja Dahlström ja minä menimme tapaamaan uutta arkkitehtia Korkeavuorenkadulle ja asia käsiteltiin hallituksen kokouksessa. Rakennuttajasopimuksen muuttaminen oli paljon suurempi ja vaikeampi juttu kuin arkkitehdin vaihtaminen.

Vasta runsas vuosi myöhemmin, yhdistyksesta jo konkreettisesti eroon päässeenä tajusin, että sitä Saton, Sundmanin ja senioreiden yhteisistuntoa ei koskaan myöhemminkään järjestetty. Selitystä tapahtumalle en keksinyt. Havainnon tehdessäni olin kirjoitamassa Suomen Mielenterveysseuran silloisen toiminnanjohtajan Pirkko Lahden kehoituksesta selontekoa kokemuksistani Aktiivisissa Senioreissa. Saton ja Sundmanin välinen ristiriita, erimielisyydet olivat ilmeisiä. Kesällä 2002 Pirkolle kirjoittaessani mietin, kuinka paljon Jaana Närö tieten tahtoen pelotteli Sundmanilla minua. Ilmeisen selvästi hän alun alkaenkin halusi estää minun ja Sundmanin tapaamisen. Mutta miksi? Joku syyhän siihen täytyi olla. Tonttipolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen vihkiytymättömänä en päässyt sisälle sisäpiirien juonista. Aivan äskettäin olen kuullut, että siitä kuinka Aktiiviset Seniorit saivat hitastonttinsa Arabianrannasta, kiertää monenlaista tarinaa.

Sundman siis luetteli suuren joukon ihmisiä, jotka meidän piti tavata ja joista suurimman osan tapasimmekin, ainakin minä. Minulle kevät ja kesä 2001 olivat kiireistä aikaa. Eikä elämä jatkossakaan helpottunut. Kuten kirjoitin, keväällä tapasimme Future Homen ihmiset (bloginixxx). Kesällä lobbasin kaupungin virkamiehistä mm. sosiaalijohtaja Timo Honkalan, rahoitusjohtajaTapio Korhosen, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen, kehitysjohtaja Jussi Kauton, sosiaaliviraston kehittämiskonsultitPirjo Tolkin ja Kristiina Takalan, SOTERAN tutkijat Satu Åkerblomin ja Pirjo Sipiläisen, asuntohallituksen entisen johtajanJussi-Pekka Alasen, sisäasiainministeriön projektijohtajan Ulla-Maija Laihon, Uudenmaan liiton maakunta-arkkitehdin Raimo Nenosen, Kuntaliiton Jorma Backin, Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamiehen Lasse Ristikallion (blogini 13.2.2012), Sitran tutkimusjohtajan Antti Hautamäen, Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohjtajan Pirkko Karjalaisenkahteen otteeseen, sosiaaliviraston päällikön Aulikki Kananojanniin ikään toistamiseen jne. Muutaman kerran minun piti mennä tapaamisiin yksin, satunnaisesti olivat mukanani Marja Dahlström,Sirkka Minkkinen, Eija Pulkkinen, Aili Savolainen, , Kalevi Falck, Marja-Riitta Hakala sekä molemmat sisareni, Marja-Leena Salkola Siilinjärveltä ja Kaisu Mikkelä Äetsästä. Molemmat tulivat tapaamisiin siis Helsingin ulkopuolelta.

Syksyllä 2001 jatkui lobbausruletti, jota sitten syksyllä 2001 hallitukseen valittu Pirkko Tarvainen arvosteli. Minun olisi kuulemma pitänyt osata priorisoida lobattavani. Itse Pirkko ei kuitenkaan osannut sanoa, kenet olisi pitänyt jättää pois. Arvostelu loukkasi minua. Jos teet paljon, teet epäilemättä paljon virheitäkin. Jos et tee mitään, et tee virheitäkään. Omasta mielestäni kaikki ne ihmiset, jotka tapasin Aktiivisten Senioreiden asioissa, olivat omalla tavallaan tärkeitä - ainakin pitkällä tähtäimellä.

Syksyllä 2001 keskityimme etupäässä niihin ihmisiin, joiden kuvittelimme olevan avainasemassa Raha-automaattiyhdistyksen rahanjakopäätöksissä. RAY:n ulkopuolisista vaikuttajista tapasimme mm. STM:stä ministeriMaija Perhon, kehitysjohtaja Klaus Hallan, Kari Välimäen ja Kari Vinnin sekä ylitarkastaja Janne Peräkylän. (Kuten huomaat en muista enää ihmisten silloisia titteleitä. Sorry.) Lisäksi tapasimme valtioneuvoston rahoitusjohtajan Timo Viherkentän, kansanedustajat Jukka Vihriälän, Paula Kokkosen ja Pekka Ravin. Emme myöskään unohtaneet niitä vammais- ja vanhusjärjestöjä, jotka olivat saamamme tiedon mukaan päättämässä RAY-avustuksista. Tapasimme mm. Invalidiliiton, Kehitysvammaliiton, Solarisyhtymän, Miina Sillanpää Säätiön ja Vanhustyön Keskusliiton toiminnanjohtajat.

Syksyn aikana tapasimme myös Ympäristöminiseriön yliarkkitehdin Aila Korpivaaran, eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puhaneenjohtajan Martti Tiurin, VTT:n tutkijan Mervi Lehdon, TKK:n Pirjo Honkaniemen. Myös eduskunnan naisverkostolle kävimme esittäytymässä. SitranAntti Hautamäen kehoituksesta jouduin myös Taideteollisen korkeakoulun hallinnollisen johtajan Ilkka Huovion, tv-tuottaja ja konsultti Eero Ahonalan sekä Kustaankartanon entisen ylilääkärin, myöhemmin projektijohtajan Jaakko Valvanteenjuttusille. Sirkka Minkkisen kanssa kävin esittäytymässä myös TEKESin teknologiapäällikkö Harri Puuruselle ja teknologia-asiantuntija Pentti Nummelle. Tekesiin mennessämme mietin, miksi me sinne menimme. Myöhemmin, yhdistyksestä erottuani olen tajunnut, että me olimme hankkeinemme aikaamme edellä.

Kävin syksyn aikana myös puhumassa useammassa seminaarissa yhteisöllisestä senioritalosta ja visioistamme. Näin tutustuin mm. ADC:n toim. johtajaan Kari Rainaan, joka oli hyvin kiinnostunut yhteistyöstä kanssamme. Nimenomaan toimittajan taidoillani olisi ollut käyttöä hänen kaavailemissaan Arabianrannan projekteissa. Niistä senioritkin olisivat hyötyneet. Mutta kuten tätä lukiessa jokainen ymmärtää, ettei hyöty olisi tullut ilmaiseksi. Se olisi edellyttänyt ainakin minulta, joka olin toimittaja, suurta vapaaehtoistyöpanosta.

Kari Raina muuten tarjosi meille omakustannushintaan 550 markalla huonetta oman toimistonsa vierestä Arabianrannasta. Olisimme saaneet samaan hintaan käyttää myös hänen suurta kokoushuonettaan. Minä olisin halunnut senioreiden vastaavan myöntävästi Rainan kosiskeluun. Hallitus vuokrasi kuitenkin mieluummin Kaarlenkadulta 1500 markan tilat, jotka meille järjesti hallituksemme isännöitsijäjäsen Arja Jääskeläinen (blogini xxx). Vuokraan tuli sitten pian korotus, mutta se ei yhdistystämme kaatanut. Uusia jäseniähän liittyi joukkoomme koko ajan enemmän kuin tarpeeksi ja lisäksi meillä oli Terveyden edistämisen keskukselta saamamme muheva toiminta-avustus (blogini xxx).

Lobbaamiamme henkilöitä oli muitakin, joten jos joku sellainen jonka luona joku meistä senioreista kävi ei löydä nimeään listasta ei kannata loukkaantua. Otan mielelläni oikaisevia kommentteja - ja myös puhelinsoittoja - vastaan. Kun ryhdyin blogiani kirjoittamaan, päällimmäisenä oli tervehtymiseni.Toisena syynä oli se, että ajattelin kirjoituksistani parhaimmassa tapauksessa tipahtavan muutaman jyvän niillekin, jotka minun jälkeeni ovat voimakkaasti uneksineet yhteisöasumisesta.