Ideoimme omaa tv-kanavaa senioreille

Joulun alla 2001 kävin tapaamassa kahta miestä, joita Sitran tutkimusjohtaja Antti Hautamäki suositti aktiivisille senioreille: tv-tuottaja Eero Ahonalaa ja Kustaankartanon entistä johtavaa lääkäriä Jaakko Valvannetta, joka nyt oli Helsingin kaupungin sosiaaliviraston projektijohtajana. Näitä miehiä jäljittäessäni törmäsin myös TAIKin hallintojohtajaan Ilkka Huovioon.

 

Ilkka Huovio oli todellinen renessanssi-ihminen. Ensitapaamisemme venyi kolmituntiseksi, pitkästi yli virka-ajan. Hän innostui todella Loppukiri-hankkeesta ja Aktiivisista Senioreista ja alkoi heti miettiä miten auttaa meitä, mihin projekteihin kytkeä. Eila Puotila oli ennen Huovion ja minun tapaamista yrittänyt viikkotolkulla järjestää meille ilmaiset kuukausikokoustilat - tuloksetta. Hän oli kyllä soittanut Huoviollekin, mutta ei ilmeisesti osannut esittää asiaansa oikein, koska mitään ilmaista huonetta ei järjestynyt. Minulle Ilkka Huovio ehdotti oma-aloitteisesti, että alkaisimme kokoustaa ilmaiseksi TAIKin tiloissa. Yhdistyksemmehän oli jokseenkin varaton. Mies ei todennäköisesti osannut edes yhdistää Eila Puotilaa ja minua samaan hankkeeseen. Siihen mennessä olimme jo pitäneet TAIKissa kaksi kokousta ja varautuneet maksamaan 800 markkaa illalta. Kokoustilojen järjestyttyä Eila ei ollut halukas neuvottelemaan langenneista laskuista, joten minä soitin laskutukseen ja käskin mitätöidä laskut. Sanoin naiselle, ettei TAIK kaatuisi 1600 markkaan, mutta Aktiiviset Seniorit sen sijaan voisi kaatua.

 

Ilkka Huovion puheessa ja ideoissa oli paljon sellaista, mistä minä en - vähemmän taiteellisena ja epäteknisenä - kovin paljon ymmärtänyt, joten ehdotin uutta tapaamista. Tammikuun 9. päivänä 2002 veinkin hänen luokseen viinerikahville kymmenen muuta senioria. Tässä toisessa tapaamisessa Ilkka Huovio ehdotti, että m i n ä  lähtisin hänen kanssaan tapaamaan opetusministeriön Marita Savolaa keskustellaksemme myös Loppukirin rahoituksesta. Kauhistuin kuitenkin kahdenkeskistä menoa. En pysty keskustelemaan vieraasta teemasta jos samalla joudun tekemään muistiinpanoja. Koska kysymys oli rahasta, halusin mukaamme myös Marja Dahlströmin. Koska Sirkka Minkkinen ja sisareni Kaisu Mikkelä tunsivat Savolan työkuvioistaan, ehdotin heidänkin mukaan ottamista, joten meitä lähti opetusministeriöön lopulta viiden hengen lähetystö.

 

Näistä sekä Eero Ahonalan tapaamisesta versoi idea Arabianrannan seniorikanavasta, siis tv-kanavasta, jonka tekemiseen Aktiiviset Seniorit osallistuisivat. Minä pidin hanketta ideaalina - tietyissä rajoissa. Näin ikääntyvien asioille mahtavat markkinointikanavat. Entisenä naistenlehtien toimittajana ajattelin myös, että saisimme talon valmistuttua seniorikanavan ansiosta julkisuutta niin paljon, että se mahdollistaisi yhteistyökumppaneillemme - keittiökalusteiden valmistajille, tietotekniikan tarjoajille ja yleensä uusille innovaattoreille - helpon väylän saada ilmaista mainostilaa ja se taas mahdollistaisi Loppukiriin muuttaville jonkinlaisia alennuksia hankinnoissamme.

 

Mutta vasta talon valmistuttua. Ei niin kuin Eila Puotila oli ajattellut vieraillessamme VTT:ssa: hänhän esitti, että koska Sirkka Minkkinen ja hän tarvitsisivat eläkkeelle  siirtyessään työpaikan internetyhteyden korvaavat koneet kotikäyttöönsä, minun  olisi  vastineeksi lupauduttava tekemään joko radio- tai lehtijuttu lahjoittajista (kts blogini xxx)!

 

Eero Ahonalasta: hän oli vuosi aikaisemmin suunnitellut Kustaankartanoon sisäisen tv-kanavan, jonka todettiin pian piristävän ratkaisevasti iäkkäitäkin potilaita. Hanketta oli tukenut Sitra.

 

Kävin myöhemmin tapaamassa projektinjohtaja Jaakko Valvannettakin ja hän vahvisti sen, mitä Ahonalakin oli kertonut. Törmäsin Valvanteeseen keväällä 2002 myös Päiviö Salon kanssa Innovatiivinen Helsinki -projektin tiimoilta. Aktiivisilla Senioreilla oli tjuolloin  mahdollisuus päästä tähänkin käytettävyystutkimukseen. En kuitenkaan tiedä pitivätkö he yhteyttä hankkeen vetäjiin minun eroni jälkeen. Moni asia ja idea taisi jäädä lähtöni jälkeen riippumaan ilmaan!