Julkaisen blogissani nyt vuosien takaisen lehtijuttuni. Alkuvuodesta 2002 kirjoitin useamman jutun Aktiivisista Senioreista. Ensi sijaisena ajatuksenani oli ohimennen kertoa huhtikuussa 2002 pidettävästä varainhankintaseminaarista. Idea seminaarista oli minun, eikä sen suosio yllättänyt. Tuotto jäi paljon pienemmäksi kuin olimme etukäteen kuvitelleet.Mutta parempi vähän kuin ei mitään.
Raha-automaattiyhdistykselle lähettämämme raha-anomus oli toistamiseen hylätty, ja tulevaisuuden näkymät olivat heikot. Tämä juttuni julkaistiin keväällä Vanhustyön keskusliiton jäsenlehdessä. Se kokoaa saman otsikon alle tähän mennessä blogissani kirjoittamaani sirpaleista tietoa ja tapahtumia sekä ajatuksia niistä. Tällainen oli siis tilanne alkuvuodesta 2002:
AKTIIVISET SENIORIT HALUAVAT MUUTTAA SUOMALAISTA VANHUSKUVAA
- Minun mielestäni tänä päivänä jos koskaan on paikallaan nostaa vanhenevan ihmisen profiilia ja myöntää, että myös heillä on oikeus määrittää omaa elämäänsä,sanoo Aktiiviset Seniorit -yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja steinerpedagogi Marja Dahlström, joka juuri on jättänyt tehtävänsä ja siirtynyt hallitukseen rivijäseneksi.
Kun Aktiiviset Seniorit ry elokuussa 2000 perustettiin, yhdistyksessä oli jäseniä vajaa 20. Kaikki perustavaan kokoukseen osallistuvat "joutuivat" hallitukseen. Vaatimattomasta alusta huolimatta vauhti oli jo silloin kova. Tonttianomus oli allekirjoitettu kaksi kuukautta ennen yhdistyksen perustamista, ja viisi kuukautta perustamisen jälkeen yhdistys sai kaupungilta hitas-tontin arvostetulta alueelta Arabianrannasta.
- Loppukiri -hankkeessa minua viehättää yhteisöllisyys, perustelee uusi puheenjohtaja, valtiot. kand. Kaarina Hughes liittymistään Aktiivisiin Senioreihin. - Johonkin yhteiseen elämänkatsomukseen, ihmiskäsitykseen tai ympäristöfilosofiaan toimintansa perustavia yhteisöjä tunnen entuudestaan. Iän mukanaan tuomiin haasteisiin perustuva yhteisö sitä vastoin on uusi kokemus. Seniori-ikäisten yksilöhistorioista olisi nyt löydettävä tarpeeksi yhteistä, jonka varaan punoa uusi, yhteinen tarinamme. Aineksia tähän olemme jo etsimässä keskinäisissä tapaamisissamme ja yhteisöllisyyskoulutuksessa.
Saatuaan tontin tammikuussa 2001 Aktiiviset Seniorit -yhdistys järjesti toistaiseksi ainoan lehdistötilaisuutensa. Sen seurauksena liki 200 vanhusta ja senioria otti yhteyttä, kaukaisimmat soitot tulivat Hollannista, Saksasta ja Keski-Ruotsista.
- Järkyttävimmät soitot tulivat kuitenkin kotikaupungistamme Helsingistä, sanoo soittoja vastaanottanut seniori. - Itkeviä, heikkoja, yksin jääneitä tai jätettyjä vanhuksia, jotka koettivat viimeisillä voimillaan ratkaista suurta ongelmaansa: saada turvallisen kodin viimeisiksi elinvuosikseen. Mitä enemmän niitä soittajia kuunteli, sitä vakuuttuneemmaksi tulimme talomme tarpeellisuudesta.
Loppukirin toiminnallinen malli tulee Ruotsista: vaikka jokaisessa asunnossa on keittiö tai keittiökomero, talossa järjestetään viitenä päivänä viikosta yhteisruokailu, jonka valmistamiseen jokainen asukas osallistuu vuorollaan. Jotta yhteistoimintaa riittäisi, yhteistilat siivotaan yhdessä. Lisäksi asukkaita yhdistävät yhteiset harrastukset: lauluillat, luontoretket, jooga, taide- ja kirjallisuuspiiri, liikunta jne. Jo nyt tiedetään,että Loppukirissä tulee olemaan yllättäävän paljon sosiaalista pääomaa.
Aktiiviset seniorit ovat pyrkineet alusta lähtien verkostoitumaan. He vaihtavat mielellään ajatuksia kokemuksistaan. Arabianrannasta löytyi yhteistyökumppani jo alkuvaiheessa: Future home institute on Taideteollisen korkeakoulun alainen instituutti, joka toimii yhteistyössä yliopistojen ja tutkijoiden sekä yritysten kanssa. Future homen projektijohtajan Kimmo Röngän viime marraskuussa järjestämä
seminaari Loppukirin ympärille toi Aktiivisille Senioreille paitsi julkisuutta myös tutkijakontakteja.
Ensimmäinen tutkijakontakti tuli kuitenkin jo vuosi aikaisemmin, syksyllä 2000: sosiaalipolitiikan prof. Britta Koskiaho ilmoitti heti projektista kuultuaan olevansa kiinnostunut tekemään työryhmänsä kanssa evaluaatiotutkimusta Aktiiviset Seniorit -yhdistyksestä ja Loppukiri -hankkeesta.
Vuoden aikana Aktiiviset seniorit ovat saaneet poikkeuksellisen paljon julkisuutta. Media on ollut heidän asiallaan 28 kertaa: sanoma- ja aikakauslehdet ovat kirjoittaneet heistä 18 kertaa, radio- ja televisiokanavat puhuneet kymmenen kertaa. Ruotsista tuotu malli yhteisöllisestä senioritalosta, jossa vanheta turvallisesti, kiinnostaa.
Aktiiviset Seniorit ry ei rakennuta siis ainoastaan taloa Arabianrantaan, vaan se puuhaa taloon senioriyhteisöä, jossa vanhasta suomalaisesta kyläyhteisöstä tuttu oma- ja naapuriapu ovat kunniassa. Asukas yrittää ensin selvitä omin päin ja sitten naapuriavun turvin ennen kuin pyytää yhteiskunnalta palveluja. Omatoimisuus pitkittää kotona oloa ja laitokseen lähtö siirtyy. Yhteiskunnalle tämä on edullinen ratkaisu. Aktiiviset seniorit ovat laskeneet, että Loppukiri säästää 60 ensimmäisen asukkaan kohdalla yhteiskunnan varoja noin 70 milj. markkaa: kaupunki säästää noin 35 miljoonaa investointikuluja, koska asunnot ovat omistusasuntoja. Jos asukkaat pystyvät yhteisönsä avulla siirtämään laitokseen menoa keskimäärin
kolme vuotta, säästöä tulee 25-30 milj. markkaa lisää. Lisäksi säästetään kotihoidossa ja -palveluissa.
Aktiiviset seniorit haluavat muuttaa myös suomalaista vanhuskuvaa. Tämän kevään aikana he levittävät sanomaansa mm. "Miten suuret ikäluokat huomenna asuvat" -seminaarissa, joka pidetään 19.4. Helsingin Länsi-Pasilassa LEL:n auditoriossa Palkkatilanportti 1:ssä.
------------------
Ryhtyessäni kirjoittamaan juttua pyysin Kaarina Hughesilta kolmannessa kappaleessa olevan mielipiteen valmiiksi kirjoitettuna. Marja Dahlströmin suuhun panemani lause on sen sijaan minun kirjoittamani, mutta Marjan hyväksymä. Huomaan nyt, että olen puhunut jutussani markoista eurojen sijaan. Minulla ei kuitenkaan ole juttua julkaistuna, joten en tiedä, korjasiko lehden toimitus eli Ansa Saloportti sen tuolta osin. Aktiiviset Seniorit -yhdistyksen perustavasta kokouksesta kertoessani en paljasta koko totuutta. Hallitukseen "joutuneista" Heli Jäderholm ja Eino Jantunen Espoosta olivat ilmaisseet halunsa liittyä yhdistykseen vasta perustavassa kokouksessa. Aavistin, etteivät kaikki yhteisöllisestä senioritalosta
kiinnostuksensa ilmaisseet tulisi paikalle, joten soitin Helille ja Eikalle ja kerroin kinkkisen tilanteen. He olivatkin yhdistyksen alkumetreillä tuiki tarpeellisia, koska ilman heidän suostumustaan yhdistys olisi jäänyt perustamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti