Seuraavaa tapahtui kauan sitten työelämässä ollessani: tehtyäni radio-ohjelman espoolaisesta kunnallispoliitikosta pöydälleni ilmestyi pari päivää ohjelman ulostulosta kirjekuori. Siitä löysin ainoastaan suuren summan rahaa ja käyntikortin. Nainen oli pyrkimässä seuraavissa eduskuntavaaleissa Arkadian mäelle. Palautin rahat välittömästi.
Kaikesta tapahtuneesta päättelin, ettei ilmeisesti ollut kovin harvinaista kiittää sillä lailla Yleisradion toimittajaa onnistuneesta yhteistyöstä. Kaikki tuntui menevän niin sutjakasti. Enemmän kuin rahan saaminen minua kuitenkin hämmästytti kahden kollegani reagtio, kun kerroin heille palauttaneeni rahat. Toinen kysyi ilmeellään, toinen suoralla kysymyksellä:"Miksi ihmeessä palautit rahat?"
Edellisessä elämässäni kun olin vielä naistenlehden toimittaja, tein kiertohaastattelun aiheesta "suosi suomalaista, käytä kotimaista". Tyytyväinen haastateltavani, menestynyt yritysjohtaja, lähetti minulle heti lehden ilmestyttyä suuren kimpun tulipunaisia ruusuja. Niitä ruusuja ei ole pyyhkinyt mielestäni aika, vaikka tapahtumasta on kulunut jo yli 40 vuotta.
Onhan sitä kaikenlaista ehtinyt tapahtua...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti