Rakennuspalikoita keräämässä

Kun rupesin hankkeemme alkuaikoina järjestämään tapaamisia asiantuntijoiden kanssa, kysyin ensin Marja Dahlströmiltä ja sitten Terttu Putilalta ja/tai Anita Wetterstrandilta, sopiko ajankohta. Neljää ihmistä enemmän meitä ei ennen yhdistyksen perustamista Helsingin seudulla ollutkaan. Joukon pienuus aiheutti ymmärrettävästi ongelmia. Yhdistyksen perustamispäivänä joukkoomme liittyivät sitten espoolaiset Heli Jäderholm ja Eino Jantunen, jotka samalla joutuivat kylmiltään Aktiivisten Senioreiden ensimmäiseen hallitukseen (blogini 28.3.2010). Kuinkahan tavallista sellainen on?

Jo keväällä 2000 yhteisöllisestä senioritalohankkeesta kiinnostunut ja Aktiiviisiin Senioreihin seuraavana syksynä liittynyt Maija Viherä oli liian kiireinen yhdistyksessä toimiakseen (blogini 28.3.2010). Käsitin myös pian, ettei hän vuosiin jäisi "eläkkeelle", vaikka eläkeiässä jo olikin. Syksyllä 1999 Maija oli kuitenkin ollut sisarensa Mirja Mäkisen kanssa luonani keskustelemassa senioritalosuunnitelmasta, muut paikalla olijat olivat Anita Wetterstrand ja sisareni Marja-Leena Salkola Siilinjärveltä (blogini 21.2.2010). Sisareni ei ollut tulossa Loppukiriin asumaan, vaan hän haaveili vuokraperiaatteella toimivan yhteisöllisen senioritalon saamisesta kotikulmilleen. Myös nuorempi sisareni Kaisu Mikkelä Kiikasta liittyi yhdistykseen ensimmäisen vuoden aikana. Lisäksi sain muutamia kollegoitani mukaan sillä periaatteella, että he maksoivat jäsenmaksun, mutta eivät lupautuneet muuhun.

Pian tapaamisemme jälkeen Mirja Mäkinen ilmoitti pitävänsä itseään liian nuorena senioritaloon eikä hän niin ollen koskaan liittynyt yhdistykseen. Sen jälkeen en ole hänestä mitään kuullut. Sisarensa Maija Viherä taas erosi Aktiivisista Senioreista pian minun lähtöni jälkeen. Nyt kun ajattelen tapahtumia tarkemmin, taisin käynnistää erollani aika monen seniorin lähdön yhdistyksestä. Kuten olen kirjoittanut jäsenten vaihtuvuus on ollut suurta ennen talon valmistumista (blogini 31.5.2010).

Terttu Putila oli tuonut ystävänsä Pirjo Pentin maaliskuiseen (2000) tapaamiseemme, joka pidettiin Anita Wetterstrandin kotona Kalliossa (bloginixxx). Hän oli myös entinen haastateltavani vuosien takaa. Pirjosta ei kuitenkaan kuulunut kokouksen jälkeen puoleen vuoteen mitään. Yritin soittaa hänelle lukuisia kertoja, mutta turhaan. Oli aivan kuin maa olisi naisen niellyt. Marraskuussa (2000) yhdistyksen käytyä ensimmäisen kerran Tukholman Färdknäppenissä Terttu kuitenkin kertoi, että Pirjo olisi mielellään lähtenyt tutustumaan paikkaan, jos vain olisi tiennyt etukäteen matkastamme.

Mutta eihän Aktiiviset Seniorit mikään matkatoimisto ollut, vaikka tuolle ensimmäiselle Ruotsin matkalle lähti useita yhdistyksen ulkopuolisia henkilöitä. Mukaan olisi saattanut tulla enemmänkin meistä kiinnostuneita, jos olisin jaksanut pitää mielessäni kaikki ohimennen esitetyt toivomukset.

Pirjon kohdalla mietin sitä, olisiko minun pitänyt vetää perässäni ihmisiä, jotka eivät olleet valmiita sitoutumaan edes sen vertaa, että olisivat ymmärtäneet ajatella hankkeemme suuruutta ja vaativuutta? Minä kaipasin riveihimme yhteistyökumppaneita, jotka olisivat helpottaneet hallituksessa istuvien työtaakkaa. Hanke edellytti niin paljon yhteydenottoja, kirjeiden ja hakemusten kirjoittamista, puhelinsoittoja, vaikeaselkoisten papereiden lukemista. Kaipasin todella yhteistyökumppaneita, jotka olisivat antaneet luovuutensa yhdistyksen käyttöön. Uskoivatko ihmiset tosissaan, että talo Arabianrantaan nousisi suuremmitta ponnistuksitta? Siis siitä vain - simsalabim? Uskoivatko he tosissaan, että kaksi kertaa vuodessa tapaamiseen ilmestyminen riittäisi pääsylipuksi yhteisölliseen senioritaloon? Olen monta kertaa tässä yhteydessä ajatellut, että suomalainen hyvinvointivaltio on tehnyt monesta kansalaisesta toimintakyvyttömän. Aika yleisesti ajatellaan, että kaiken pitäisi tulla ilmaiseksi - kuin tarjottimella.

Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtaja Pirkko Lahti liittyi myös yhdistykseemme kesällä 2000, mutta en koskaan ajatellut hänellä riittävän aikaa varsinaiseen toimintaan (blogini 22.4.2010).

Kuten olen muistaakseni aikaisemminkin kirjoittanut, Harri Dahlström oli pettymys koko mies. Hän oli ensimmäisiä joukkoomme liittyneitä, mutta vain paperilla. Hän pääsi kyllä pienillä ponnistuksilla Loppukiriin keväällä 2006 asumaan. Vai kartuttiko hän pistesaldoaan aktivoitumalla ratkaisevasti loppuaikoina, jolloin minä en ollut enää yhdistyksessä mukana.

En ymmärtänyt Harrin kohdalla myöskään Marja Dahlströmin ajatuksen juoksua. Riittikö hänenkin mielestään se, että vaikka perheestä oli Loppukiriin tulossa kaksi ihmistä, yhden jäsenen toimiminen yhdistyksessä riittäisi? Sehän on epäoikeudenmukaista yksinäisiä kohtaan!

Tutustumassa Alppilan yhteisöön
Keväällä 2000 järjestin tapaamisen ns. Alppilan yhteisöön, joka sijaitsee Helsingin Alppilassa. Kuvittelin, että talo kiinnostaisi kaikkia meidän hankkeestamme kiinnostuneita. Koska oli perjantai, meille oli luvattu jopa saunailtakin, josta kuitenkin kieltäydyimme. Sain mukaani ainoastaan espoolaiset Heli Jäderholmin ja Eino Jantusen sekä Anita Wetterstrandin. Olin aikaisemmin haastatellut radio-ohjelmaani varten pitkään yhteisössä asunutta kaupunginosa-arkkitehtia Hilkka Kuusista ja Helsingin kaupungin yhteisöasujien Päivi Anuntia. Ohjelmani aiheena oli ollut nimenomaan suomalainen yhteisöasuminen, josta kovin monilla suomalaisilla ei siihen aikaan ollut kokemusta, nyt jo vähän useammalla.

Kovin viehtyneitä emme Alppilan yhteisöön olleet. Talo tuntui ahtaalta ja vanhanaikaiselta, tavaraa oli kaikki paikat täynnä. Mutta sitähän ei oltu rakennettukaan yhteisöä varten, vaan tavallisia perheitä varten. Ymmärsimme oitis, että sellainen yhteisö karsisi jo kättelyssä monia nykyajan mukavuuksiin tottuneita. Menimme tutustumiskäynnille nyyttikestiperiaatteella ja vietimme talossa rattoisan rupatteluhetken muutamia asukkaita seuranamme. Tällä käynnillä totesin jälleen kerran, että espoolainen Heli Jäderholm oli oikea helmi yhteisöä ajatellen. Häneltä onnistui ongelmitta pöydän kattaminen vieraassakin paikassa.

Elokuussa 2000 käytin Alppilan yhteisön sääntöjä hyväkseni kirjoittaessani Asunto-osakeyhtiö Loppukirin säännöt. Käynti ei siis ollut turha - siinäkään mielessä. Totuuden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että harvoin tapaamisiin mennessä tiesimme etukäteen, kuinka paljon hyötyä niistä käynneistä oli.

Kävin ensimmäisenä syksynä yhdistyksen perustamisen jälkeen Heli Jäderholmin, Eino Jantusen ja Terttu Putilan kanssa myös Tikkurilassa. Peter Fredrikson oli maininnut minulle kaupunginarkkitehti Matti Liukkosesta. Mies oli kehittelemässä jonkinlaista peliä, jonka avulla maallikonkin olisi helppo laskea suunniteltujen rakennusratkaisujen vaikutus neliöhintoihin. En tiedä, oliko Liukkosen kehittelemä peli vielä keskeneräinen, mutta sitä mitä ensi sijassa menimme Tikkurilasta hakemaan, emme saaneet. Joitain neuvoja toki saimme, mm. sen, että meidän pitäisi saada jonkinlainen asiantuntijatyöryhmä taaksemme. Tueksemme, rohkaisijaksi ohjaamaan oikealle tielle.

Siitä taustaryhmästä monet matkan varrella puhuivat, mutta toive ei koskaan konkretisoitunut. Virkamiehet tuntuivat toinen toisensa perään olevan kiireisiä. Luultavasti minä olin myös liian huono neuvottelija - eikä kukaan yhdistykseemme kuuluvista yhtään parempi. Meillä olisi varmaan pitänyt olla asiantuntijaryhmää varten takataskussa rahasummakin, jolla maksaa ulkopuolisten vaivannäkö. Loppukiri oli kuitenkin ensi sijassa yksityinen hanke, vaikka siitä kaupunki ja koko yhteiskuntakin toki hyötyivät.

Blogissani (16.11.2010) mainitsin Kalliossa asuvan isännöitsijän Arja Jääskeläisen. Hän liittyi Aktiivisiin Senioreihin alkuvuodesta 2001. Marja Dahlström ja Sirkka Minkkinen eivät kuitenkaan mainitse häntä kertaakaan kirjassaan "Loppukiri". Vai olenko väärässä? Minulle ja samalla yhdistykselle Arja merkitsi kuitenkin jotain erityistä. Kaiken lisäksi hän oli yksi peroonallisimmista ihmisistä, joihin noina vuosina törmäsin. Se miten häntä Aktiivissa Senioreissa kohdeltiin ei ole kovin mairittelevaa Loppukirin rakennuttajille.

Arjasta enemmän seuraavalla kerralla.


--------------------------------------------------------------------------------