Virheitä virheiden perään

Myös seuraavassa tekstinpätkässä Loppukirin kotisivuilla löytyy virheitä. Näin siellä virheitä viljellen kerrotaan: "Helsingin kaupunkisuunnittelutoimistosta löytyi hankkeelle ymmärtäjä, kaupunginarkkitehti Mikael Sundman, joka osoitti Loppukiritalolle tontin toisensa perästä, kunnes löytyi paikka, joka naisten mielestä oli sopiva senioritalolle: Arabianrannassa, raitiovaunumatkan päässä, keskikaupungin melusta syrjässä, uudella asuma-alueella, mutta Helsingin alkuperäisessä sydämessä. Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta teki Loppukirin tontinvaraus-päätöksen 9.1.2001."

Kaupunginarkkitehti Mikael Sundman ei ollut meidän ensi sijainen ymmärtäjämme eikä hän osoittanut meille tonttia tontin perään, kuten kotisivut virheellisesti kertovat. Pitkäjänteisimmin hankkeemme hyväksi työskenteli kiinteistöviraston tonttiasiamies Tuomas Kivelä, jonka tapasimme vuoden 2000 aikana monta kertaa. Minä olin mukana jokaisessa tapaamisessa, Marja Dahlström parissa. Minä kommunikoin asiasta sähköpostitse Kivelän kanssa koko vuoden, ja mies opasti meitä järjestelmällisesti askel askeleelta kohti päämääräämme.

Kaupunginarkkitehti Mikael Sundman ei ollut kuullut Aktiivisista Senioreista mitään ennen kuin soitin hänelle itsenäisyyspäivää edeltävänä maanantaina vuonna 2000. Yhdistys oli perustettu neljä kuukautta aikaisemmin. Seurakseni Kansakoulukadulle sain vasta vähän aikaisemmin yhdistykseen liittyneen Eila Raikaslehdon (mm. blogini 24.2.2010). Todennäköisesti Sundmanille selvisi vasta seuraavana päivänä Loppukiri-hankkeen todellinen luonne. Kuunneltuaan meitä hetken aikaa hän ihastui selvästi ideaamme. Liki tunnin neuvottelun päätteeksi hän nimittäin hyppäsi työhuoneensa seinällä olevan kartan eteen ja osoitti siitä sormellaan Kaj Franckinkatua sanoen: "Tuossa on teille tontti." Luultavasti hän puhui yhtä paljon itsekseen kuin meille. Hän puhui preesensissä - eikä konditionaalissa. Minä tajusin, että talomme oli realisoitumassa. Sitä mitä kulisseissa oli tapahtunut ja tapahtui, en voinut tietää.
Sundmanin lause oli kuitenkin lupaava. Mutta menikö hän näin luvatessaan liian pitkälle? Astuiko hän kiinteistöviraston tehtäväkentälle, viraston, joka Helsingissä jakaa tontit? Sundman työskenteli kaupunkisuunniteluvirastossa, jonka tehtävänä on uusien asuntoalueiden kaavoitus. Siinä vaiheessa kun me menimme Kansakoulukadulle Mikael Sundmania tapaamaan, Arabianranta oli jo kaavoitettu.

Mikael Sundman ei siis osoittanut Loppukirille tonttia tontin perästä, kuten kotisivuilla virheellisesti kerrotaan. Sen sijaan Tuomas Kivelä ehdotti lähes ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien Loppukirille paikkoja eri puolilta kaupunkia. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöpalvelukeskuksessa työskentelevä Mirja Höysniemi oli kuitenkin se, joka ensimmäisenä heti alkuvuodesta 2000 ehdotti yhteisöllisen senioritalon paikaksi Arabianrantaa (mm. blogini 25.1.2010). Marja Dahlström ei ollut Mirjan työhuoneessa sillä hetkellä. Itse asiassa puheenjohtajamme ei kertaakaan tavannut Mirjaa.

On valitettavaa, että Marja Dahlströmin keksimät virheelliset tarinat ovat uponneet Aktiivisten Senioreiden jäseniin ja Loppukirin asukkaisiin todella hyvin. Syynä on varmasti se, että yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli syksyllä 2000 niin täydellisesti keskittynyt muihin projekteihinsa kuin yhteisölliseen senioritaloon. Mutta miksi hän ei ole tarinaansa kertoessaan vaivautunut ottamaan selvää, mitä todellisuudessa tapahtui? Eikö se olisi ollut hänenkin edun mukaista? Kaikkien edun mukaista? Osoittaa aikamoista rohkeutta kirjoittaa historiaa tapahtumista, joissa suurimmassa osassa ei ollut edes mukana.

Tapasin Mikael Sundmanin toisen kerran seuraavana keväänä. Kiinteistölautakunta ei kuitenkaan ollut puoltanut loppuvuodesta 2000 tonttianomustamme, vaikka jäsenet myönteisiä hankkeellemme olivatkin. Siispä Tuomas Kivelä, jonka puoleen monessa mutkassa käännyin, kehoitti meitä loppuvuodesta 2000 menemään suurella joukolla vielä osastopäällikkö Matti Rytkölän luo puhumaan hankkeestamme. Niin teimmekin. Kuten olen kertonut nimi Aktiiviset Seniorit ei vuoden vaihteessa 2000-2001 sanonut Rytkölälle mitään. Hän oli sanonut Sundmanille meistä ensimmäisen kerran kuullessaan, etteivät ne naiset kuitenkaan mitään saa aikaseksi, vaikka saisivatkin tontin. Rytkölän ajattelu muuttui kuitenkin ensimmäisessä ja ainoassa tapaamisessamme täysin (mm. blogini 20.3.2010; 30.6.2010; 26.10.2010). Puheenjohtajamme Marja Dahlström ei lähtenyt Rytkölääkään tapaamaan, vaan keskittyi edessä olevaan taidehistorian tenttiinsä. Minä olin tuona päivänä kauheassa lääketokkurassa flunssani takia, joten ihan kaikkea en siitä tapaamisesta muista, myönteisen ilmapiirin kuitenkin.

Muistelen, että sain Mikael Sundmanilta Loppukirin valmistuttua kesällä 2006 kirjeen, jossa hän totesi Tuomas Kivelän tehneen todella paljon hankkeemme hyväksi. Hänen mielestään Kivelän typanos oli hankkeelle ratkaiseva, ilman sitä emme tonttia olisi Arabianrannasta saaneet.