Jäsenmäärän raju kasvu johti kaaokseen

Marraskuussa 2001 pidetyssä Aktiivisten Senioreiden vuosikokouksessa puheenjohtajamme siis vaihtui. Elokuussa 2000 yhdistyksen perustaneiden pieneen joukkoon kuuluneen steinerpedagogin Marja Dahlströmin tilalle valittiin Kaarina Hughes, 60 -vuotias valtiotieteen kandidaatti, eläkeläinen, eronnut lapseton sinkku. Hän oli vuodesta 1985 lähtien viettänyt paljon aikaansa Skotlannissa. Myös puheenjohtajaksi lupautuessaan hän asetti tehtävän hoitamisen aloittamiselle ehdon: päästä loppuvuodeksi Skotlantiin Findhorn-nimiseen yhteisöön.

Luultavasti kukaan senioreista ei valintahetkellä tuntenut Kaarinaa. Oppiko tuntemaan myöhemminkään? Täyttämässään ilmoituskaavakkeessakin Kaarina kertoi perin niukkasanaisesti itsestään. Yhdestäkään työpaikastaan hän ei puhunut halaistua sanaa, mainitsi vain olleensa pisimmät jaksot elämänsä aikana työssä henkilöstöhallinnossa ja tiedotusyksikössä. Hän ei myöskään kertonut, milloin oli jäänyt työttömäksi, milloin eläkkeelle. Täyttämässään kaavakkeessa hän lupautui Aktiivisissa Senioressa tekemään "erilaisia hallinnollisia tehtäviä, tiedotusta, yhteydenpitoa, toimintatapojen suunnittelua jne."

Aktiivisista Senioreista hän toivoi löytävänsä samanhenkisiä ihmisiä. Toivottavasti löysi. Lisäksi Hughes kertoi I.D.E.A.-projektista, joka oli kerännyt Helsingissä työttömiksi joutuneita koulutettuja ihmisiä - insinöörejä, arkkitehteja, ekonomeja - toimimaan yhdessä työllistämisensä edistämiseksi. "Kun lama vain jatkui ja jatkui, ehti syntyä monia hankkeita ja verkostoja, joista yksi johti toiseen."

Nyt kun minulla on paljon enemmän aikaa kuin vuonna 2001 ja luen rivi riviltä Kaarinan jäseneksi ilmoittautumiskaavaketta, suhtaudun sen tekstiin aika ristiriitaisesti. Kaipaan konkretiaa. Kaavakkeen lopussa Kaarina kertoo tyhjäksi jääneestä Eka-yhtymän kiinteistöstä, jonne jossakin vaiheessa oli syntynyt Sornäisten Taitotalo ry. Se oli projekti- ja yhdistysryväs, josta moni löysi kuulemma jotain pysyvästikin kiinnostavaa. Mitä? Omaksi lohkokseen Kaarina kirjoitti kokevansa aluefoorumitoiminnan, joka tähtäsi oman asuinalueen kehittämiseen.

Kaarina oli kiinnostunut Loppukiristä, koska arveli "joutuvansa joka tapauksessa tekemään asumiselleen jotakin." Sitä, mikä silloisessa asumisessa oli vikana, hän ei kertonut. Kaarina ei kuitenkaan koskaan muuttanut Loppukiriin ja puhelinkatalogin mukaan hän asuu edelleen - nyt kymmenen vuotta myöhemmin - samassa Haagan osoitteessaan kuin kaavaketta täyttäessäänkin.

Ilmoituskaavakkeen lopussa oli sana "selvennykseksi" ja sen alla seuraavat viitteet, joihin me ensimmäisessä hallituksessa istuvat olisimme tietysti voineet tutustua internetin avulla, jos olisi ollut aikaa: Findhorn community; I.D.E.A. -projekti, jonka työtä sittemmin jatkoi Idea-Points; Sörnäisten Taitotalo ry; Kivihaan ja Etelä-Haagan aluefoorumi; Helsingin Asukastaloverkostoyhdistys (joka oli asukastalojen ja aluefoorumeiden yhdysside). Pahaksi onnekseen Kaarina kuitenkin liittyi yhdistykseen siinä suuressa seniorijoukossa, joka alkuvuodesta 2001 rynnistyksellään lamaannutti melkein koko yhdistyksen. Sellainen ihmismassa ei voinut olla vaikuttamatta ratkaisevasti yhdistyksen toimintaan. Kaaos alkoi olla valmis, sillä yhdistyksen yhtäkkinen paisuminen - tuntemattomien ihmisten mukaan tulo - lisäsi kohtalokkaasti meidän alusta lähtien mukana olleiden ennestäänkin suurta työtaakkaa.

Panin paljon toivoa Kaarina Hughesin puheenjohtajuudelle. Törmäsimme kuitenkin hänen kaudellaan sellaisiin ongelmiin, jollaisia minä ainakaan en ollut etukäteen osannut kuvitellakaan. Naivi ja tyhmähän minä olin.