Hapuilimme sokkona eteenpäin

Olen lukenut päiväkirjamerkintöjäni vuodelta 2001 ja keväältä 2002 ja ihmettelen, miten ylipäätään selvisin hengissä tuosta ajanjaksosta elämässäni. Viimeiset puoli vuotta Aktiivisissa Senioreissa olinkin jo niin pahassa burn outissa, että tuntemattomatkin sen huomasivat. Työelämässä olin marraskuun alkuun 2001, jolloin jätin taakseni yli 40 vuotta kestäneen toimittajan urani. Aktiivisista Senioreista erosin kesän kynnyksellä 2002.

Vuosikokouksessa 16.10.2001 Kaarina Hughes valittiin ehdotuksestani puheenjohtajaksi. Hän aloitti tehtävässään kuitenkin vasta tammikuun puolessa välissä, koska vietti vuoden vaihteessa liki kolme kuukautta Skotlannissa (blogini xxx).

Olin toivorikas Kaarina Hughesin puheenjohtajuuden suhteen. Pidin itsestään selvänä, että kun hän astuu remmiin, pidämme palaverin: siirrän hallussani olevia yhdistyksen papereita hänelle, mm. yhdistyksen alkuaikojen kirjeenvaihtoa. Ennen kaikkea halusin käydä hänen kanssaan läpi muistiinpanoni syksystä 1999 lähtien. Pidin itsestään selvänä, että Kaarina olisi ollut kiinnostunut tekemään jonkun kysymyksen koskien tehtävää, jota oli ottamassa vastaan.

Kaarina, vaikka oli tuleva puheenjohtaja, ei siis ehdottanut minulle tällaista tapaamista. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ihmettelen sitä vielä enemmän kuin tuolloin. Liioin hän ei reagoinut millään lailla minun ehdotukseeni palaverista. Niinpä me kaksi emme koskaan istuneet nokitusten käymässä läpi yhdistyksen historiaa, en liioin siirtänyt hänelle suullisesti sitä suurta määrää tietoa, mitä yksin minulla oli Loppukirista. Olinhan käynnistänyt hankkeen ja lobannut yhdistyksen puolesta enemän kuin yksikään toinen.

Korviini oli jo pitkään tullut ulkopuolisten ihmettelyä: miksi minä niin usein edustin lobbaamiemme ihmisten tapaamisissa jatkuvuutta. Miksi tulin aina eri ihmisten kanssa tapaamisiin, mutta seuralaiseni sen sijaan vaihtuivat usein? Erotessani Aktiivisista Senioreista lobbaamiseni jäi siinä mielessä keskeneräiseksi, että useampi virkamies ja poliitikko oli tavatessamme antanut ymmärtää, että kannattaisi ottaa heihin vielä toistamiseenkin yhteyttä. Ajanpuutteen takia uudet tapaamiset kuitenkin jäivät minulta, muutama kontakti myös yksinkertaisesti unohtui.

Epäilemättä me tapasimme sellaisiakin ihmisiä, joista ei ollut hyötyä hankkeelle. Mutta miten olisimme voineet sillä kokemuksella, joka meillä oli, tietää kuka oli kultamuna, kuka tuhkamuna. Hapuilimme sokkona eteenpäin. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, joten ei tästä nyt tällä kertaa enempää.

Olen kuitenkin käsittänyt, että Aktiiviset Seniorit pystyi minun erottuani hyödyntämään monia solmimiani kontakteja - etten sanoisi viritelmiäni. Heitä oli mm. sosiaalipolitiikan professori Antti Karisto, Taideteollisen Korkeakoulun hallinnollinen johtaja Ilkka Huovio, tv-tuottaja, konsultti Eero Ahonala ja VTT:n erikoistutkijan Mervi Himanen, tapaamishetkellä Lehto, vain muutaman mainitakseni. Kariston luo sosiaalipolitiikan laitokselle menin kesällä 2001, Huovion, Ahonalan ja Himasen tapasin syksyllä 2001.