Kritiikkiä rahan jaosta

Eduskuntavaalit lähestyvät. Yksikään ehdokas ei kuitenkaan uskalla ilmoittautua tukien leikkaajaksi. Entä jos leikattaisiin pieniä avustuksia? Niitä "kädenojennuksia" on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana siunautunut yhdelle jos toisellekin yhdistykselle ja järjestölle, joten yhteissumma ei välttämättä ole vähäinen. Ensimmäisen rahanjakopäätöksen jälkeen ei ole juuri pohdittu, onko tuki perusteltua. Alla oleva mielipiteeni julkaistiin 9.3.2011 Kirkko&kaupunki -lehdessä. Myönteistä palautetta olen kirjoituksestani saanut paitsi suullisesti myös sähköposti- ja kännykkäviesteinä. Kiitos kaikille!

Kumpi on tärkeämpää: imetystuki vai hiekoitetut kadut?
Helsinkiläisen ilmaisjakelulehden seitsemälle palstalle levittämä otsikko "Ensi synnyttäjät jäämässä vaille imetystukea" sai minut läikäyttämään päiväkahvini rinnuksilleni. Vaille imetystukea? Mitä ihmettä se on? Itse olen imettänyt kolme lastani ilman kenenkään apua. Jos ongelmia olisi ollut, olisin ottanut yhteyttä äitiysneuvolaan, joka on varmasti yksi maailman parhaita.

Pitihän minun lukea juttu imetystuesta, sen verran raflaava otsikko oli. Minulle selvisi, että Imetyksen tyki ry:n vertaistukipäällikkö pitää äitiysavustuspakkauksen sisältöä puutteellisena., koska Kätilöliiton tuottama vihkonen "Imetys-yhteisen matkamme alku" on Kelan perusteluilla jätetty pakkauksesta pois.

Ennen päiväkahvini läikytystä olin Herttoniemessä törmännyt sekavaan vanhukseen painavine kasseineen. Hiekoittamattomalla kadulla pyöriessään hänellä ei ollut aavistustakaan ilmansuunnista eikä siitä, mitä tietä bussit kulkevat hänen kotilähiöönsä. Päästä kuulemma heitti. muutin päivän ohjelmaani sen verran, että kannoin vanhuksen kassit bussipysäkille parin korttelin päähän ja pyysin pysäkillä olevia ihmisiä huolehtimaan siitä, että vanhus pääsee bussiinsa - ja ehkä kotiinsakin. Nuorehko nainen ehdotti, että joku tilaisi vanhukselle taksin. Kadun toiselta puolelta näin, ettei kukaan bussia odottavista tarjoutunut vanhuksen avuksi: ei ottanut kantamuksia edes tilapäisesti omiin riuskiin käsiinsä, ei ohjannut penkille.

Harhaisan vanhuksen liukastelu jäisellä tiellä yksinään tuntui paljon suuremmalta ongelmalta kuin ensisynnyttäjien imetystuki. Ovathan naiset imettäneet maailman sivu joko läheisten naisverkostojensa avulla tai sitten vain omaa maallikon järkeään käyttäen. Miksi nykyajan nuoret, terveet naiset tarvitsevat niin monessa asiassa apua ja tukea samaan aikaan kun sodat kokeneet vanhukset saavat yksin hortoilla jäisillä teillä? Onko se taloudellisestikaan järkevää? Yksi lonkkamurtuma maksaa maltaita, toinen murtuma vielä enemmän.

Ehdottaisin, että kaikki viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana keksityt tuet ja avustukset otettaisiin suomalaisilta pois ja alettaisiin sen jälkeen järkeistää myönnettäviä tukia. Miten olisi hiekoitetut kadut ja liukuesteet kaikille vanhuksille? Näin säästyneet suuret setelit voisi ohjata helpottamaan kotona yksin asuvien vanhusten ankeaa arkea.