Kun rahat ei riitä

Siirsin Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun mielipiteeni 11.3.2011 blogiini otsikolla "Kritiikkiä rahan jaosta". Kirjoitus on poikinut kiitoksia sähköpostiini ja kännykkääni. Ainoa kielteinen palaute julkaistiin K&K -lehdessä (16.3.2011). Sen kirjoittaja piti pahana sitä, että asetan vastakkain nuoret naiset ja vanhukset. Mielestäni neljän lapsen äiti ei ole ymmärtänyt kirjoitukseni perimmäistä tarkoitusta. Koska K&K:n toimitus toivoi keskustelun mielipidesivulla jatkuvan, kirjoitin alla olevan vastineeni, joka julkaistiin 30.3.2011.

Miten säästää laman kynsissä
Koskaan mikään kirjoittamani teksti ei ole mennyt yhtä huonosti perille kuin K&K:ssa 9.3. julkaistu mielipiteeni "Imetystukea vai hiekkaa kaduille?" neljän lapsen äidille. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut asettaa vastakkain uusavuttomia nuoria naisia ja katujen hiekoitusta, vaan havahduttaa ihmiset - myös päättäjät - huomaamaan, mihin rahanjakoapparaattimme nimeltä hyvinvointivaltio on ajautunut: verorahoja valuu pikku summina sinne ja tänne, ja nyt kun valtion kirstu kolisee tyhjyyttään, yhdestäkään aikaisemmin saadusta eurosta ei haluta luopua.

Kirjoittaessani mielipidettäni lähtökohtanani oli Amerikan presidentin Jimmy Carterin havainto hänen aloittaessa presidenttikautensa laman kourissa. Carterin mielestä rahan jakaminen piti aloittaa täysin tyhjältä pöydältä ja ennakkoluulottomasti. Sitä meilläkin nyt kaivattaisiin.

Jos neljän lapsen äiti tietää, mistä rahaa Imetystuki ry:lle, katujen hiekoitukseen sekä moniin muihinkin hänen mainitsemiinsa asioihin ammennetaan, ongelmaa ei tietystikään ole. Ongelma tulee, kun kirstu kolisee tyhjyyttään. Liukastumisista aiheutuvat kulut ovat Suomessa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Täällä pohjan perillä kompuroi vuosittain yli 50.000 jalankulkijaa ja erikoissairaanhoitoon heistä päätyy yli 5000. Kaikkia kompuroineita ei kuitenkaan voida pelastaa, vaan peräti joka neljäs kuolemantapaus johtuu juuri liukastumisista. Yhden euron panostus liukastumisten estämiseen merkitsee kuulemma kymmenen euron säästöä sairaanhoitokuluissa.

Kaatumisten ehkäisyyn ja estämiseen annetut eurot tulisivat siis todellakin moninkertaisesti takaisin. Samaa ei voida sanoa imetysoppaasta. Oppaan julkaiseminen vuodesta toiseen ei kartuta valtion kassaa. Opasta voitaisiin kuitenkin hyvällä tahdolla kierrättää. Äidit lahjoittaisivat itselleen tarpeettomiksi tulleet kirjasensa neuvolaan, josta niitä sitten jaettaisiin tarvitseville. Kouluissakin käytetään jo vanhoja aapisia.

Pienessä on pakko säästää
Noin siis vastasin K&K -lehdessä. Kauan on pitänyt virrata vettä Vantaassa, että suomalaiset päättäjätkin alkavat pikku hiljaa huomata, että nimenomaan tarkkuus pienissä menoissa pitää pyörät pyörimässä. Muuan päivä sitten kerrottiin lautamiesten määrää vähennettävän tuntuvasti, säästö 2 miljoonaa euroa. Tänään
HS kertoi, että työryhmä esittää hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien määrän karsimista. Uudistus toisi noin miljoonan euron vuotuiset säästöt. Miten olisi, jos kansanedustajienkin määrää vähennettäisiin? Samalla voitaisiin pyrkiä nostamaan kansanedustajien tasoa. Kaikkien ehdokkaaksi asettuvien pitäisi kyetä vastaamaan huutoonsa nimenomaan kansanedustajina, ei vain puolueensa äänten kerääjinä.