Eristäminen on kiusaamista

Aktiivisiin Senioreihin liittyi lopulta monta Sirkka Minkkisen ystävää ja työkaveria Yleisradiosta. Eihän siinä mitään pahaa, saihan sinne kuka tahansa tulla mutta se tapa miten he sinne ilmestyivät ja täydensivät joukkojamme, oli minun kannaltani katsottuna erikoinen. Minähän tunsin ainakin kaksi heistä. Nyt kun nämä naiset liittyivät Aktiivisiin Senioreihin, Sirkka ei etukäteen kertonut minulle halaistua sanaa heidän Loppukiri-kiinnostuksestaan ja tulostaan, vaikka se olisi mielestäni ollut hyvin luonnollista ja hyvien tapojen mukaista. Taisin vain joku päivä nähdä heidän nimensä jäsenluettelossamme ja saatoin itsekseni todeta täydennystä riveissämme tapahtuneen.

Minä en ollut näille naisille täysin tuntematon - yhtä lukuunottamatta. Olin saanut jopa Sirkka Närhisen syntymäpäiville kutsun työelämässä vielä mukana ollessani. Olin saanut kutsun muutama vuosi aikaisemmin, osallistunut yhteislahjaan ja mennyt jopa juhliin - muistaakseni Käpylän työväenyhdistyksen talolle. Sirkka N. toimitti Yleisradiossa henkilökuntalehteä ja hän oli lähtöisin Oulusta, joten olimme kumpikin pohjalaisia. Saattoi olla, että olimme ensimmäisen kerran tavanneet nimenomaan Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassa. Nyt Sirkka N. toi Aktiivisiin Senioreihin mukanaan myös pahaa parkinsonia sairastavan pankinjohtajamiehensä, joka hädin tuskin ehti Loppukiriin muuttaa kun jo kuoli.

Toinen Sirkka Minkkisen yhdistykseen houkuttelema toimittaja oli Ritva Reinbolt, johon olin tutustunut Naistoimittajissa, mutta jota en koskaan tavannut Yleisradiossa, missä hän myös oli ehtinyt joko määräaikaisena tai free lancerina olla. Hän oli toimittanut samaa henkilökuntalehteä, jota Sirkka N:kin. Jo aikaisemmin, vuonna 20o1, jäsenluetteloomme oli ilmestynyt myös Eila Werningin nimi. Hän oli television puolelta eikä edes hänen nimensä ollut minulle entuudestaan tuttu.

Jos joku minun työtoverini olisi perustanut Aktiiviset Seniorit -yhdistyksen ja tehnyt sen mitä minä yhteisöllisen senioritalon eteen vuosina 1999-2002 tein, olisin toki taloon halutessani ottanut yhteyttä häneen ja kertonut suoraan tälle keskeiselle henkilölle kiinnostuksestani. Jos siis kysymys olisi ollut kollegasta. Yksikään näistä Sirkka Minkkisen hengenheimolaisista ei tällaista informaatiota antanut.

Miksi ei antanut? Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että Sirkka Minkkinen suoritti jonkinlaista myyräntyötään suhteessa yhdistyksen hallitukseen. Epäilemättä olin kevään 2002 aikana jo loppuunpalanut, mutta en niin pahasti, ettenkö olisi asioita ymmärtänyt. Todennäköisesti minusta - tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni - kerrottiin selkäni takana nyt yhtä sun toista todella ronskilla kädellä. Minua oltiin syrjäyttämässä Aktiivisten Senioreiden varapuheenjohtajan paikalta. Minä olin toki muutenkin ajautunut siihen mennessä paitsioon, mutta uusien tulokkaiden kasvaessa tällä lailla ikään kuin keittiön kautta, hiljaisuudenmuuri minun ja muiden välillä kasvoi entisestään.

Kuvaamani menettely on kovemman luokan kiusaamista, mutta en minä sitä silloin vuosia sitten ymmärtänyt. Pohjimmiltaan tällaisessa käyttäytymisessä on kysymys eristämisestä. Sitä esiintyi muitakin kuin minua kohtaan ja muiden kaltoin kohtelusta osasin olla surullinen. Ensimmäisinä eristetyistä tulevat mieleeni Arja Jääskeläinen ja Heikki Sirén. Varsinainen riitely oli sen sijaan Aktiivisissa Senioreissa minimaalista.