Kirjoitin alla olevan tekstin viime keväänä (2012) kipuillessani Radio Puheen uuden ohjelmakaavion vuoksi. Pistänpä sen nyt blogiini, koska se on kahdella tapaa jopa ajankohtainenkin. Huomenna ovat Kreikassa parlamenttivaalit. Maassa, missä liki 40 vuotta ovat olleet vallassa joko sosialistinen PASOK tai konservatiivinen Uusi demokratia, odotetaan nyt protestivaaleja. Suomessa taas on viime päivät keskusteltu perussuomalaisen Jussi Halla-ahon aiheuttamista ongelmista. Mies on joutunut luopumaan hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikasta törkyisen blogikirjoituksensa takia. Seuraajaa ei vielä tiedetä. Perussuomalaiset ovat jytkyn saatuaan hankaloittaneet monella tapaa eduskunnan työtä viikosta toiseen. Ymmärsivätköhän perussuomalaisia äänestäneet suomalaiset protestointinsa seuraukset? Mikähän on tilanne vuoden päästä? Entä miten Kreikka selviää mahdollisesta jytkystään?
Miksi kreikkalaiset marssivat kaduilla ja heittelevät polttopulloja?
Syksyisellä Kreikan matkallani halusin katsoa televisiosta uutisia ja ajankohtaisohjelmia - edes pelkkinä uutiskuvina, kreikkaa kun en osaa. Olisin toivonut Jyrki Kataisen, Jutta Urpilaisen ja Olli Rehnin edes vilahtavan kuvaruudussa. Kuusivuotias matkaseuralaisenikin toivoi. Ruutu täyttyi kuitenkin ilta illan jälkeen viihteestä ja hassutteluohjelmista. Huomasin pohtivani: tässäkö syy Kreikan talousahdinkoon. Aloin ymmärtää miksi ateenalaisten ainoa tapa reagoida taloudelliseen kriisiinsä on kadulla marssiminen, lakkoilu ja polttopullot. Heillä yksinkertaisesti ei ole välineitä selvitä kriisistään. Kansalta puuttuu tietoa, koska tiedon jakaminen ei ole maantapa.
Yle Puheen tultua vuoden vaihteessa rajusti raiskatuksi Kreikan televisio-ohjelmat palasivat toistamiseen mieleeni. Olen samalla ajatellut isääni, joka syntyi yli sata vuotta sitten kansanliikkeiden ja edistyksellisten hankkeiden ollessa maallemme merkityksellisiä. Isäni lapsuudessa ja nuoruudessa moni sellainen hanke, jota nyt pidämme itsestään selvänä, sai alkunsa: yleinen oppivelvollisuus, kirjastolaitos, kansalais- ja työväenopistot, nuorisoseuraliike, maamiesseurat, syvien rivien poliittinen aktivoituminen - ja tietysti Yleisradio, jonka senkin tehtäväksi määriteltiin kansan sivistäminen.
Isäni kävi neljä vuotta kansakoulua ja perusti 15-vuotiaana kaupan. Koko elämänsä hän oli mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa: perustamassa paikallislehteä, potkimassa alkuun oppikoulua, perunatehdasta, sairaalaa, kotiseutuyhdistystä ja -museota jne. Siinä kun monelle nykyajan suomalaiselle riittää ilmaislehti, isäni seurasi 5-6 sanomalehteä.
Monilla Kreikan matkoillani olen huomannut, että sikäläiset miehet istuvat päivät pääskytysten katukahviloissa ouzoa naukkaillen. En ole koskaan nähnyt näiden miesten käsissä lehteä tai kirjaa. Kreikka oli kuitenkin joskus kulttuurin kehto, meitä muita edellä. Milloin kreikkalaiset tipahtivat kehityksen kelkasta?
Kun muuan vuosi sitten löysin Ylen Puheen, aloin kuunnella kanavaa aktiivisesti. Usein tuntui kuin olisin ollut historian tai yhteiskuntaopin tunnilla. Vielä viime vuoden lopussa Yleisradio pystyikin koukuttamaan minut kuten monet muutkin asia- ja ajankohtaisohjelmillaan. Enää ei koukuta. Olen totaalisesti pettynyt vuoden vaihteen kanavauudistukseen. Tai pettymys on liian lievä sana, sillä ensin järkytyin ja sitten ahdistuin. Sellaista soppaa mitä Yleisradio nyt tarjoaa, en uskonut mahdolliseksi. Ohjelmakaaviot ovat niin hämmennettyjä, ettei kuuntelija koskaan etukäteen voi tietää, mille taajuudelle radio pitäisi asettaa kuullakseen juuri sitä mitä vuoden vaihteeseen asti on tyytyväisenä kuunnellut. Kun nykyisin yritän loikkia kanavalta toiselle, olen aina sekä kanavan että ajan suhteen väärässä. Voin pahoin, enkä ole ainoa.
Yleisradion arkisto pursuaa toinen toistaan parempia ohjelmia. Yleisradiota johtavat voisivat hyvin työllistää pari yhteiskunnallisesti valveutunutta työntekijää tonkimaan päätoimisesti arkistoa. Uusinnat eivät ole kuuntelijoiden kannalta Yleisradion ongelma sillä kertaus jos mikä on näiden huolella tehtyjen ohjelmien kohdalla opintojen äiti. Yleisradion johtoportaan kannattaisi myöntää virheensä ja romuttaa tämä viimeinen kanavauudistus. Kannattaisi tarjota bhyvin taustoitettuja ohjelmia, jotka jakavat tietoa ajankohtaisista asioista ja maamme lähihistoriasta ja menneisyydestä. Kevyt joutava lätina kuuluu kaupallisille kanaville. Yleisradion pitäisikin nyt saada myös nuoret seuraamaan asiaohjelmia tipauttamatta kuitenkaan entisiä kuuntelijoita kanavilta. Puoli vuotta sitten uskoin välttyväni radion ansiosta dementialta, ainakin siirtäväni tuota yleistyvää sairautta. Olen varma, että entisen Radio Puheen takaisin saaminen olisi merkittävä palvelus myös yhteiskunnalle: aikaansa seuraavat ihmiset kun eivät ensimmäisinä tarvitse laitoshoitoa.
Kerran tunsin kreikkalaismiehen, joka muutaman vuoden Suomessa työskenneltyään ja pari kertaa terveyskeskuksessa käytyään loihe lausumaan: "Vasta Suomessa olen ymmärtänyt, miksi veroja maksetaan." Suurin osa Suomen kansasta tiennee, ettei harmaan talouden kanssa pitkälle pötkitä. Harvempi tajunnee, että viime vaalien jytky perustui tietämättömyyteen. Ei jytky pelasta Kreikkaakaan.
--------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------
No virus found in this incoming message.
Checked by AVG - www.avg.com
Version: 9.0.930 / Virus Database: 2410.1.1/5012 - Release Date: 05/20/12 21:34:00
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti