Ylivoimainen ongelmavyyhti työpöydällämme

Päiviö ja Hertta Salo liittyivät Altiivisiin Senioreihin vuoden vaihteessa 2001-2002. Jäsenmaksunsa he maksoivat maaliskuussa. Muistan, miten heidän yhdistykseen tulonsa tapahtui: toivotin heidät tervetulleiksi joukkoihimme kirjeellä, jossa oli informaatiota Loppukiri-hankkeesta ja jonka annoin Marja Dahlströmille pudotettavaksi Salojen postiluukusta. Ensimmäisessä puhelinkeskustelussa Päiviön kanssa kävi nimittäin ilmi, että Salot asuivat Dahlströmien lailla Huopalahdessa, käsittääkseni liki naapureina vaikka eivät toisaan tunteneetkaan.

Päiviön, Finnairin entisen projektipäällikön, ei tarvinnut kauan katsella toimintaamme, kun hän jo oivalsi ongelmamme: emme osanneet pilkkoa suurta hankettamme pienemmiksi palasiksi, joiden työstäminen - ja loppuun saattaminen - olisi helpompaa kuin koko ongelmavyyhden pyörittäminen päivittäisellä työpöydällämme. Loistava huomio! Usein ulkopuolinen tai asiaa sivullisena tarkkaileva näkee asiat selvemmin kuin ne, jotka ovat uurastaneet hankkeessa vuosikausia. Minun päätäni yhteisöllinen senioritalo oli tuolloin rassanut jo yli kolme vuotta, muiden aivoja toki lyhyemmän aikaa ja vähemmän. Päiviön kaltaisia asioita kokonaisvaltaisesti hahmottavia, uutteria ja rohkeita ihmisiä sellaiset AS:n kaltaiset yhdistykset, joilla on kunnianhimoisia tavoitteita mutta asiantuntemusta vähän, tarvitsisivat kipeästi. Päiviöt ovat kuitenkin harvassa.

Liikaa kokoontumisia
Aktiivisilla Senioreilla oli paljon kokoontumisia maaliskuussa - liian paljon, ajattelen nyt lukiessani muistiinpanojani ja kokouspapereitamme. Meneillään oli todellinen kaaos! Tällä kertaa keskityn Kirkkonummen Siikarannassa pidettyyn 2-päiväiseen yhteisöllisyysseminaariin, jonka järjestelyistä vastasi suurimmalta osin Eila Puotila.

Ohjaajaksi olimme valinneet Ryhmätyö ry:n kouluttajan Ritva Rahkon. Olimme varautuneet 25 osanottajaan, mutta paikalle tuli ainoastaan 16 ja heistäkin yksi, hallitukseen kuuluva Pirkko Tarvainen, poistui paikalta jo ensimmäisen päivän iltana. Hän ilmoitti tarvitsevansa vapaapäivän. Lepopäivän! Hallituksen jäsenistä loisti poissaolollaan myös ensimmäinen puheenjohtajamme Marja Dahlström, joka vain pari kuukautta aikaisemmin oli luovuttanut tehtävänsä Kaarina Hughesille. Marja ei varmaan ymmärtänyt, kuinka tärkeää hänen läsnäolonsa Siikarannassa olisi ollut. Kysymyksessä oli AS:n ensimmäinen 2-päiväinen seminaari, ja yhdessäolon tarkoituksena oli tutustua toisiimme ja ajaa sisään vasta aloittanut toinen puheenjohtajamme. Marjalla entisenä puheenjohtajana olisi ollut tässä tehtävässä merkittävä rooli mutta hän ei sitä ymmärtänyt vaan jäi seninaarista pois.kuin muilla.

Ensimmäiseen hallitukseen niin ikään kuuluneet Eino Jantunen ja Heli Jäderholm (blogini "Valovoimainen Heli Jäderholm on poissa" 23.11.2011) eivät niin ikään osallistuneet Siikarannan seminaariin. Heidän poissaolonsa syy selittyi muutama päivä myöhemmin: he olivat eroamassa yhdistyksestä. Myös Heikki Sirén vaimoineen erosi maaliskuun puolessa välissä. Hänen erokirjeensä oli lyhyt ja selkeä: "Olen joutunut toteamaan etten nauti hallituksen luottamusta, joten katson että AKTIIVISET SENIORIT ry ei tarvitse enää palveluksiani. Hyvää ja antoisaa kevättä toivottaa Heikki Sirén." Kuten olen kirjoittanut, minun luottamustani hän kyllä nautti, mutta ei Kaarina Hughesin - eikä ehkä muidenkaan hallituksen jäsenten.

Entä Arja Jääskeläinen? Oliko Arja Siikarantaan kokoontuessamme jo eronnut joukoistamme vai oliko juuri tuolloin kirjoittamassa kiukkuista eroanomustaan AS:n hallitukselle?

Kaikki maaliskuussa (2002) eronneet jäsenet olivat jäseniä parhaasta päästä. Kaikkiin heihin olin yhteydessä heidän yhdistyksestä erottuaankin, kuten myös oman kesän kynnyksellä tapahtuneen lähtöni jälkeen. Eila Puotila yritti kuitenkin syyllistää minua näiden ihmisten eroamisista, mutta syyttä suotta hän sitä teki. Kukaan hallituksesta ei kuitenkaan noussut puolustamaan minua Eilan syytösten johdosta. Hänen hyökkäävä käytöksensä minua kohtaan palveli selvästi useamman hallituksessa istuvan jäsenen intressejä. Samanlainen minua puolustamaton asenne ja Eila Puotilan puolelle asettuminen toistui vajaata kahta kuukautta myöhemminkin, jolloin laskeuduin Kaarlenkadun toimiston ovesta ulos viimeisen kerran, Eila Puotilan seuratessa perääntymistäni sylky kasvoilleni roistuen. Siitä kokouksesta tarkemmin lopetellessani blogiani muutaman viikon kuluttua.

Kaksi raporttia Siikarannan viikonlopusta
Minä kyllä ihmettelin useampaankin otteeseen, miksi Siikarannan seminaariin tuli niin vähän ihmisiä. Rajoittikohan osallistumismaksu tulijoita? Miten Eila oli tilaisuutta markkinoinut? Oliko ollut liian valikoiva mukaan tulevien suhteen?

Olimme pyytäneet etukäteen Marja-Riitta Hakalaa kirjoittamaan viikonlopusta raportin, joka on päivätty 18.3.2012. Ennen kuin Marja-Riitta sai sen kirjoitettua, aina niin aktiivinen Eila oli istuutunut koneensa ääreen heti seminaarin jälkeisenä maanantaina (4.3.2002) ja kirjannut tyytymättömyytensä hallituksen (kaikkien mukanaolleiden?) luettavaksi. Näiden kahden naisen raportit seminaarista olivat aivan vastakkaiset - kuin yö ja päivä. En muista keskusteltiinko raporteista hallituksessa. Sadat asiat valuivat niukkasanaisesti AS:n raportteihin ja pöytäkirjoihin, mutta keskustelua niistä ei juuri syntynyt. Minä en ainakaan ollut paikalla kun puhuttiin. Keskustelua käytiin todennäköisesti jälkikäteen pienemmissä piireissä, jotka olivat "suljettuja". Mielenkiintoinen lause Marja-Riitan liki kolmen arkin raportista pistääkin nyt kymmenen vuoden jälkeen silmääni. Näin hän näki ja koki Siikarannan seminaarin: "Puhuttiin ja puhuttiin kaksi päivää ja eräät pitkälle yöhönkin. Muutamaa jo alkoi pelottaa jälkeenpäin hiipivä ´morkkis´ moisesta puhetulvasta." Minä en muista mokomaa puhetulvaa, sillä menin ajoissa nukkumaan. Olin todella väsynyt. Kuoleman väsynyt! Voin kuitenkin aavistaa, mitä aamutunneilla puhuttiin: sellaista, mistä niille jotka eivät olleet tottuneet intrigoimaan selän takana ja joilla vielä oli omatunto, saattoi tulla henkinen kankkunen.

Palaan Siikarantaan ja raportteihin seuraavalla kerralla. Ehkä jo päivän parin päästä. Teksti on jo kirjoitettuna, mutta joudun tarkistamaan blogiani varten päivämääriä ja selaamaan lähdeaineistoani tavallista tarkemmin.

Blogini lukemisen helpottamiseksi kerron tässä, että olen kirjoittanut Arja Jääskeläisestä ainakin 4.7.2010; 16.11.2010; 16.1.2011; 25.1.2011, 11.2.2011 ja 18.2.201, Päiviö Salosta 26.6.2010; 9.9.2010; 12.9.2010 ja 18.2.2011 ja Heikki Sirénistä 25.1.2011 ja 11.1.2011.