Rakennustyöryhmä - ongelmalapsemme

Kuten edellisellä kerralla kirjoitin, pyysin puheenjohtajaamme Kaarina Hughesia selvittelemään Eila Puotilan ja minun tulehtuneita välejä. Kirjoitin myös, että voisimme kääntyä ongelman takia Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajan Pirkko Lahden puoleen. Tunsin Pirkon vuosien takaa ja hän oli liittynyt Aktiivisiin Senioreihin heti Loppukiri-ideasta minulta kuultuaan eli kesällä 2000. Kaarina ei tehnyt ongelman eteen mitään - ei edes keskustellut kanssani kahden kesken.

Huhtikuuhun mennessä minulle oli tullut selväksi, ettei minun juuri kannattanut ehdottaa Kaarinalle mitään, ei esittää ideoita. Kuten olen aikaisemmin kertonut, maaliskuun alussa ehdotin hänelle Heikki Sirénin kutsumista kokoukseen, jossa esillä olivat Loppukirin rakentamiseen liittyvät asiat. Siis rakennustyöryhmän kokoontuminen, johon Reijo Pesonenkin Saarijärveltä asti tuli. Muistan Kaarinan lyhyen vastauksen Hyötykasviyhdistyksen talon edessä tekemääni ehdotukseen: "Oletko todella sitä mieltä?" "Olen", vastasin minä ja siihen koko asia jäi. Heikkiä ei kutsuttu ja sen seurauksena mies ojensi hallitukselle muutaman päivän päästä kirjallisen eroanomuksensa - omasta ja vaimonsa puolesta. Heikki ajatteli - ja ilmoitti sen myös kirjeessään, ettei hallitus arvostanut hänen työpanostaan. Kysyin myöhemmin puheenjohtajaltamme, miksi hän ei ollut kutsunut Heikki Siréniä kokoukseen ja vastaus oli järkyttävä: Hän ei ehtinyt kutsua miestä, koska hänen piti kantaa Kaarlenkadun toimistoon huonekaluja, joita olimme saaneet lahjoituksena. Tarinalla on jatkokin: Heikki kertoi minulle myöhemmin, että hän oli kyllä tarjoutunut kuskaamaan tavaroita ja kantamaan niitä, mutta häntä ei huolittu siihenkään tehtävään. 

Ensimmäisen kerran keväällä 2001 perustettu rakennustyöryhmä oli ongelmalapsi. Minä ihmettelin ihmisten halua päästä tähän ryhmään. Itse en halunnut. Pari jäsentä ihmettelikin ratkaisuani ja minä sanoin totuuden: minulla ei ollut mitään annettavaa ryhmälle, joka ratkaisevasti vaikuttaisi talon valmistumiseen. Tietysti minä toivoin, että jostain ilmestyisi joukkomme todellinen asiantuntija, joka ryhtyisi vetämään ryhmää. Ajattelin myös, että kaikki rakentamisesta kiinnostuneet eivät varmasti kovin kauan haluaisi olla mukana kun huomaisivat, ettei heillä ollut mitään annettavaa talohankkeelle.  Kysymyshän oli miljoonien hankkeesta: 5-6 kerroksisesta talosta, johon mahdollisesti tulisi myös uudenlaisia ratkaisuja, jotka helpottaisivat ikääntyvien elämää. 

Keväällä 2001 rakennustyöryhmään tuli vetäjäksi Eila Raikaslehto, joka torppasi heti alkuunsa Arja Jääskeläisen pääsyn siihen. En koskaan löytänyt teolle selitystä. Liekö asioiden huono edistyminen ryhmässä ollut seurausta siitä, että Eila oli kesällä ja syksyllä 2001 paljon poissa Helsingistä. Itse asiassa hän oli enemmän ulkomailla ja kesämökillään kuin Helsingissä. Huhtikuussa 2002 vaihdoimme muutaman sellaisen sähköpostiviestin Marja-Riitta Hakalan kanssa, joissa puhuimme rakennustyöryhmästä. Ehdotin häntäkin siihen. Hän kuitenkin kieltäytyi vedoten siihen, että sekä hänen kotinsa että työpaikkansa sijaitsivat susirajan takana. "Mielipiteeni ja ehdotukseni saan kyllä kerrottua ja kerronkin aktiivisesti," Marja-Riitta kirjoitti. "Ehdotan, että Kaarina ja Päiviö ja Anna-Liisa keskustelevat kuinka laaja ja ketä siihen rakennustyöryhmään tarvitaan ja pyydetään. Rakennustyöryhmän olisi pidettävä tiivistä yhteyttä arkkitehtiimme ja Satoon. Jatkuvuus tulisi taata, ettei taas tarvitse aloittaa alusta. Lakimies pitäisi saada kiskottua mukaan." 

Luultavasti tämän kirjeen saivat myös Päiviö Salo, Heikki Kettunen, Kaarina Hughes ja sisareni Kaisu Mikkelä, joka myös asui Helsingin ulkopuolella satojen kilometrien päässä. Marja-Riitan kirje oli vastaus minun lähettämääni viestiin, joka paljastaa koko karmeudessaan Kaarina Hughesin perustaman rakennustyöryhmän tilanteen. Näin minä kirjoitin vain pari kuukautta ennen eroani:

"Ongelma on kun ei ole koko rakennustyöryhmää. Ryhmässä oli vuoden vaihteen jälkeen tasan kolme jäsentä: Kaarina Hughes, Heikki Sirén ja Arja Jääskeläinen ja nyt on jäljellä enää Hughes, koska sekä Sirén että Jääskeläinen ovat eronneet ja kohta kesä tulossa ja ...Toivon, että rakennustyöryhmä pistetään pystyyn mahdollisimman pian. ---Vanhasta viime kesäisestä rakennustyöryhmästä ovat jäljellä (mutta tavallaan Kaarinan hyllyttäminä) Kauko Saari ja Suoma Karjalainen ja sihteerinä toiminut Kaarina Silventoinen, vaikea ihminen, joka riiteli kovasti syksyn aikana. Tai ainakin Raimo Myöhänen sai kauheat sydämentykytykset Kaarinan haukkujen jälkeen, en minä paikalla ollut ja kuka nyt yksin riitelee, mutta jotta tiedätte. Suoma Karjalainen on juristi, joka kannattaisi hyödyntää, mutta hän on hiljainen eikä hänellä näytä olevan suurta kiinnostusta... Pitäisi kiskoa... niin kuin monia muitakin. Kauko Saari on itse sanonut, ettei hänellä ole kapasiteettia Saton kanssa neuvotteluihin ja muuhun vastaavaan, mutta hän on kiinnostunut ja mukana niin paljon kuin tilaa annetaan."

Muistaakseni Kaarina Jääskeläinen oli haukkunut Myöhäsen siitä syystä, että tämä meni yksin neuvottelemaan Satoon puhuttuaan asiasta ainoastaan Marja Dahlströmin kanssa. Mies oli aika uusi tulokas joukoissamme.  

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin voin sanoa kaikesta tästä ainoastaan KAUHEAA!

Valopilkkuna minulla oli tuohon aikaan Marja-Riitta Hakalan lisäksi Päiviö Salo, vain muutama viikko aikaisemmin yhdistykseen liittynyt Finnairin entinen projektipäällikkö. Nopeasti yhdistykseen liittymisensä jälkeen hän hahmotti hankkeemme ongelmia yksi toisensa jälkeen. Maaliskuun 18. päivänä hän kirjoitti minulle seuraavasti:  "Kiitoksia positiivisesta palautteestasi. Osaamisvaje on todellakin laajempi kuin pelkkä atk -taitojen osaaminen. Aktiivisissa Senioreissa on selvästi osaamisvajetta projektityöskentelymenetelmien suhteen. Ei osata paloitella kokonaisuuksia paremmin haalittaviin osasiin riittävän hyvin, luoda niistä tehtäviä, aikatauluttaa ja resurssoida tehtävät ja määritellä tehtävän tuottamat lopputulokset. Yhtään sellaista tehtävää ei kannata aloittaa, jolle ei voida määrittää konkreettista lopputulosta. Sinänsä sangen yksinkertaista, mutta jos ei ole aikaisempaa projektityökokemusta, ei näitä asioita tule mietittyä ennakkoon, kun on niin paljon muutakin mietittävää."

Sanotkos sen paremmin? Päiviö Salon kohdalla ongelma oli siinä, että hän liittyi Aktiivisiin Senioreihin minun kannaltani aivan liian myöhään. Olisin tarvinnut hänen taitojaan, kykyjään ja kokemuksiaan jo aikaisemmin. Mutta enpä tiedä, olisiko minulla ollut edellisenä syksynä vuosikokouksen aikaan riittävästi arvovaltaa ehdottaa ja saada miehestä yhdistyksemme toinen puheenjohtaja. Siis silloin kun Kaarina Hughes valittiin. Päiviöllä oli nimittäin ratkaisevana taakkanaan se, että hän oli MIES. Vasta minun yllättävä eroni yhdistyksestä kesän kynnyksellä 2002 avasi Päiviölle mahdollisuuksia päästä kunnolla mukaan ja toimia: ensin jäsenyys hallituksessa ja sitten  - muistaakseni – heti kohta varapuheenjohtajuus ja seuraavana syksynä (2002) puheenjohtajuus. Naisilla ei ollut minun lähdettyä muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Päiviö joukkoonsa. Muuten koko Loppukiri-hanke olisi mennyt karille.