Tietotekniikan opiskelusta

Siteerasin viimeksi Päiviö Salon kirjettä, jossa hän aivan oikein totesi, ettei yhdistuksemme jäsenillä ollut osaamisvajetta ainoastaan tietotekniikassa, vaanpaljossa muussakin. (Mutta niin vain potkaisimme Loppukiri-hankkeen pystyyn - malliksi muillekin.) 

Päiviö tarttui aiheeseen todennäköisesti Eila Puotilan messuavien kannanottojen takia. Eila oli työelämässä joutunut käyttämään ATK:ta ja hallitsi internetin salat paremmin kuin valtaosa jäsenistä, sillä joukossamme oli useampi aivan aloittelijakin. Eilan taidot selittyivät sillä, että hän oli nuorempi kuin yhdistyksemme monet muut jäsenet. Minä olin hallituksen jäsenistä ensimmäinen, joka esitin ATK-taitojen tärkeyden heti syksyllä 2000. Tietotekniikka oli siis meidän opiskelulistalla alusta alkaen ihan kärjessä, mutta eiväthän vanhat ihmiset taitoa nopeasti opi eivätkä varsinkaan silloin kun eivät käytä konetta päivittäin.

 

Minusta Eilan suhtautuminen niihin yhdistyksemme jäseniin, joilla oli ATK-taidossa puutteita, oli mollaava. Olin esittänyt hänelle - ja muutamalle muullekin - seuraavan toivomuksen kirjeessäni: "Miettikää mitä pitää tehdä k o n k r e e t t i s e s t i , että saatte väen koneiden ääreen." Töitä jakaaksemme olimme perustaneet työryhmiä, mutta niiden toimenkuvat eivät oikein selkeytyneet. Ryhmät eivät käynnistyneet. Mieleeni on jäänyt varsinkin Marja Dahlström, joka yritti päästä hyvin vähällä työryhmien vetämisessä. Joka tapauksessa ATK- kurssikin käynnistyi. 

 

Eila Puotila vastasi yllä esittämään kysymykseeni seuraavasti: "Konkreettisesti: Aktiivisten Senioreiden saitti aukeaa lähitulevaisuudessa. Ensimmäinen testi tulee olemaan, pystyykö hallitus käyttämään sivuja hyväkseen. (Ellei pysty, on helvetin turhaa vaatia muita osaamaan.) Eli se alkaa ensimmäisestä HALLITUKSEN KOKOUKSESTA. Ei se ala niin, että on jokin rakkine jossakin ja osaa sitä vähän näplätä. Kaikkien yhdistyksen yksittäisten ihmisten täytyy pystyä keskustelemaan 1) laitteiden kapasiteeteista, 2) käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen versioista, 3) niiden päivityksistä ja 4) päivityksiin liittyvistä ongelmista (esim. virusohjelmat) sekä 5) verkkoyhteysvalinnoista jne."

 

Eilalla ei ainakaan näytä yllä olevan tekstin perusteella olevan taitoa opettaa aloittelijoita, jollaisia monet meistä olivat. Lisäksi Eila jatkoi samassa viestissä seuraavasti: "Taloustutkimuksen mukaan Suomen seniori-ikäisistä lähes puolet käyttää internettiä. Miten meidän aktiiviset seniorit ovat valikotuneet, kun käyttöaste on niin alhainen? Näitä ihmisiä ei millään pakolla saa oppimaan/opettelemaan tietotekniikkaa niin paljon, että pystyisivät häiriöttömaan kommunikointiin verkon kautta. Jotkut kyllä, vain muutamat. Enemmän on kysymys siitä, että meidän tulee tehdä mielikuva Aktiivisista Senioreista sellaiseksi, että se vetää puoleensa halutulla tavalla orientoituneita."  

 

Kirjeen saatuani ajattelin, että siitä vaan, Eila. Ryhdy toimeen! Mutta Eilakin kuului niihin ihmisiin, jotka mielellään raapaisivat epäkohtia, mutta eivät jatkaneet sen pitemmälle.

 

Muistaakseni opiskelimme tietotekniikkaa Tehtaanpuiston koululla (?) Eirassa. Osanottajia oli kymmenisen. Joukko oli hyvin heterogeeninen: alkeita punnersi useampi seniori, mm. mies, joka oli yhdistykseemme liittyessäänj ilmoittanut ammatikseen tietokoneinsinöörin. En koskaan ymmärtänyt mistä oli kysymys? Valehteliko hän? 

 

Tämä kirjoitus on tylsä pätkä, mutta kuvannee hyvin yhdistyksemme silloista tilaa.

Kovin pitkään en tätä blogiani enää kirjoita. Olen antanut itselleni aikaa vielä kuukauden. Olen päässyt tavoitteeseeni: nukun kuin tukki. Blogini kävijämääräkin on paljon suurempi kuin aloittaessani ajattelin.