Tämän kesän ennätyksestäni

Viime lauantaina tein todennäköisesti tämän kesän ennätykseni. Ehkä se oli jopa koko loppuelämäni enätys: pyöräilin yhden päivän aikana 68 kilometriä Helsingin Roihuvuoresta Vantaan Kivistöön ja takaisin.

Pyörän selkään noustessamme emme tähdänneet ihan noin pitkään matkaan. Internetistä tulostamani kevyen liikenteen kartta ei kuitenkaan pitänyt ihan kutiaan, joten eksyimme menomatkalla muutaman kerran reitiltämme, ja ylimääräisiä kilometrejä kertyi näin kahdeksan.

Aloitimme matkan aamulla yhdentoista maissa ja satulaan noustessamme olimme varautuneet mahdolliseen sadekuuroon. Päivä pystyi kuitenkin koko matkan ajan helteisenä, ja se teki reissusta raskaan. Takaisin Roihuvuoressa olimme ennen iltakymmentä.

Puhuimme matkan aikana monien ihmisten kanssa. Tienviittoja ei ole niin paljon kuin pyöräilijä toivoisi, joten jo paikan määrityksenkin takia pitää tuon tuosta laskeutua pyörän selästä. Tulomatkalla eräs vanha mies, joka niin ikään liikkui pyörällä, arveli kuntomme pohjan olevan hyvän. Ei kovin väärään arvattu: vuosina 1978 ja 1979 poljin kolmen lapseni ja sisareni ja hänen lapsiensa kanssa ensin Helsingistä Ahvenanmaalle, missä kiersimme lähes koko saaren, ja seuraavana kesänä Kööpenhaminasta Atlantin rannikolle. Ensimmäisellä pitkällä pyöräretkellä lapset olivat 9-14 -vuotiaita, seuraavana vuonna vuoden vanhempia. Pyörätiet eivät olleet nykyisten kaltaisia eikä internetistä silloin voinut tulostaa kevyen liikenteen karttoja. Olimme kuitenkin suunnitelleet matkaa Ahvenanmaalle kauan, sillä se oli samalla paluu sisareni ja minun nuoruutemme maisemiin. Olimme olleet 25 vuotta aikaisemmin 15- vuotiaina piikomassa Oolannissa, sisareni Sundissa, minä Hammarlandissa. Pienimmät lapsistamme ajoivat 1970-luvun lopussa jopoilla, tänä kesänä jokaisen pyörässä oli seitsemän vaihdetta helpottamassa ylämäissä.

Illalla sänkyyn päästyäni pohdiskelin tuota vastaantulleen miehen "pyörällä liikkumisemme pohjaa". Vuosikausia - etten sanoisi vuosikymmeniä - harrastin l a i m e a s t i monenlaista liikuntaa, mutta en juuri pyöräillyt. Nyt kun yksi sun toinen lähipiirissäni potee jalka- ja selkävaivoja, ja useampi odottelee tälläkin hetkellä leikkaukseenkin pääsyä, kysyn olenko kuitenkin liikkunut elämäni aikana riittävästi. Haluaisin tietää, mikä merkitys tukielinten sairauksiin on perimällä, mikä ympäristöllä eli liikuntaharrastuksilla. Mikä tässä elämässä on syy, mikä seuraus eli mikä on muna ja mikä kana?