Kun tapasin viimeksi Taideteollisen korkeakoulun entisen hallinnollisen johtajan Ilkka Huovion , hän kysyi minulta, haluaisinko Loppukiri-ansioistani kunniamerkin. En halunnut. En halua. En arvosta minkäänlaisia kunniamerkkejä. Ihmisethän saavat niitä siitä syystä, että joku lähipiirissä - ystävä, työtoveri, esimies - hakee niitä heille. Monet merkkien saajat ovat varmasti ne ansainneet joko ansiotyönsä tai yhteiskunnallisen vaikuttamisensa vuoksi. Saajien joukossa on kuitenkin suuri joukko sellaisia, jotka eivät ole merkkiä ansainneet. Lisäksi on moninkertainen määrä sellaisia suomalaisia, jotka todella ansaitsisivat kiitoksen uurastuksestaan isänmaan hyväksi, mutta jäävät tunnustusta vaille.
Siis kiitos, ei prenikoita minulle. Se mitä haluan liittyy blogini kirjoittamiseen. Haluan muidenkin tietävän sen, mitä Aktiivisissa Senioreissa todella tapahtui vuosisadan alussa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti