Yksi ongelma Aktiivisissa Senioreissa oli monien naisten tuntema ja ilmaisema pohjaton miesviha. Sen vuoksi miehiä ei ennen lähtöäni helpolla päässyt yhteisömme eturintamaan. Alkuvuodesta 2002 on mieleeni jäänyt elävästi Kallion Kaarlenkadulla toimistossamme pidetty hallituksen kokous, johon Reijo Pesonenkin Saarijärveltä osallistui. Takkia oven suussa riisuessaan mies totesi pöydän ympärillä istuvia naisia katsoessaan joukkomme kovin naisvaltaiseksi. Missä miehet luurasivat? Reijon perustamassa vastaavassa yhdistyksessä Jyväskylässä toista sukupuolta edusti kuulemma useampikin mies. Kaksilahkeisia ei heillä pelätty - eikä vihattu. Reijon repliikki miesten puuttumisesta sai hallituksen jäsenet - ilmeisesti kaikki muut paitsi minut - remahtamaan kovaääniseen nauruun.
En usko, että Reijo koskaan unohtaa sitä naurua. Pohjimmiltaanhan kysymys oli vakavasta asiasta: tasa-arvosta ja syrjinnästä.
Myöhemmin Päiviö Salo totesi minulle kirjeessään tulleensa valituksi Aktiivisten Senioreiden hallitukseen pelkästään sen takia, että minä lähdin niin yllättäen pois. Muuten hänelle ei olisi annettu mahdollisuutta aktivoitua. Ymmärrettävästi hallitus - ja koko yhdistys - oli lähtöni takia vaikeuksissa. Olin tehnyt yksin niin paljon hankkeen eteen: soittanut puheluja, käynyt kirjeenvaihtoa, sopinut tapaamisista, keskustellut, eikä kellään muulla yhdistyksen jäsenellä ollut hankkeesta samanlaista kokonaisnäkemystä kuin minulla. Erotessani haltuuni jäi ylen määrin sellaista tietoa ja dokumentteja, joita kenelläkään muulla ei ollut. Yllätyksekseni Aktiiviset Seniorit eivät olleet niistä lainkaan kiinnostuneita. Vai mistä oli kysymys?
Kysymys oli häpeästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti