Koko sosiaalivirasto puolellemme

Tapasimme siis - Marja Dahlström ja minä - Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Rakel Hiltusen muutama päivä yhdistyksemme perustamisen jälkeen elokuun lopussa 2000. Tämä tapaaminen lienee ollut rikka rokassa kun Aktiiviset Seniorit sai ensimmäisen kerran ulkopuolista rahoitusta - lähinnä juokseviin menoihinsa. Helsingin kaupungin sosiaalivirastolta anomamme ja saamamme summa ei ollut järin suuri, mutta rahaa tuli useampana vuonna peräkkäin ja ilman kohtuuttomia ponnistuksia hakemuskaavakkeen täyttämisessä. Terttu Putila sihteerinä täytti anomuskaavakkeen, Marja Dahlström puheenjohtajana allekirjoitti hakemuksen.

Valtaosa ihmisistä, joita lobbasimme, suhtautui hankkeeseemme ensi hetkestä lähtien myönteisesti. Muistiinpanoissani on seuraava merkintä alkusyksyltä 2000: "Mirja Höysniemi (Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöpalvelukeskuksesta) kertoi, että koko sosiaalivirasto on saatu hankkeemme taakse. Myös (Helsingin kaupungin sosiaaliviraston keskisen sosiaalikeskuksen) johtaja Kati Peltolan kielteinen kanta on muuttunut myönteiseksi." Alkusyksystä hanke sai ikään kuin siivet. Tieto olemassa olostamme alkoi levitä. Vähän ennen kun lähdimme Ruotsiin tutustumaan sikäläiseen senioritaloon Färdknäppeniin, asuntohallituksen entinen johtaja Ulla Saarenheimokin ilmaisi halunsa osallistua tuolle Tukholman matkalle. Hän myös osallistui rakennusalaa tuntevana muutamiin seuraavien viikkojen hallituksen kokouksiimme. Ulla ei kuitenkaan koskaan liittynyt yhdistykseemme. Alaa tuntevana hän tiedosti hyvin edessämme olevat sudenkuopat.

Edellisessä blogissani kerroin ideologia/hankepaperimme levinneen noihin samoihin aikoihin jossakin gerontologiaseminaarissa. Ihmettelin tuolloin - ja ihmettelen edelleenkin - miksi se henkilö, joka asiaamme sillä lailla markkinoi, ei ottanut meihin yhteyttä ja kertonut aktiivisuudestaan. Jos meille olisi kerrottu, olisimme mahdollisesti voineet tehdä muutakin yhteistyötä. Onhan tällaisessa uudessa innovaatiossa kysymys yhteisestä hyvästä eikä vain oman hännän nostamisesta. Tiedon jakaminen on tärkeää jokaikisessä eteenpäin menevässä hankkeessa, ja ideoiden markkinoiminen on pelkästään yhteiskunnan kehittämistäkin ajatellen ensiarvoisen tärkeää.

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että "Loppukiri Kakkonen" on suunnitteilla Helsingin Kalasatamaan, ihmettelin eivätkö juuri minun kokemukseni Arabianrannan Loppukiristä olisi olleet hanketta puuhaaville arvokkaita. Aktiivisten Senioreiden ensimmäinen puheenjohtaja Marja Dahlström jäi monessa alkuaikojen vaiheessa sivusta seuraajaksi. Siitä syystä myös hänen tietonsa alkuaikojen tapahtumista - ehkä myöhemmistäkin - ovat helposti jääneet hämäriksi.

Aktiivisten Senioreiden viime vuosien aktiiveilla on varmasti paljon kokemusta, paljon sanottavaa, paljon annettavaa seuraavien talohankkeiden käynnistäjille. Uskon kuitenkin, että minulla olisi ollut nimenomaan alkuajoista sellaista tietoa ja sellaista näkemystä, jota ei muualta tai keneltäkään muulta saa. Olenko väärässä? Suurentelenko omaa merkitystäni hankkeen synnyssä?

Olin varmaan ajoittain vaikea potkiessani mukana olevia liikkeelle. En nähnyt muuta mahdollisuutta. Passiivisuus ja heikko sitoutuminen tulivat esille viikottain. Joukkomme oli alkuaikoina pieni, kokemusta ei ollut. Eikö kuitenkin se mitä tein, pääsääntöisesti yksin, ollut todiste aktiivisuudestani, rohkeudestani, luovuudestani, minun päämäärätietoisuudestani? Vaiko vain hulluudestani? Suuruudenhulluudesta? Se että Marja Dahlström kertoo niin monessa kohden juuri minun tekemiseni passiivissa, tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Minä en kuitenkaan ole Suomessa ainoa, jonka hengentuote ja aikaansaannos on siirretty toisten meriittilistalle. Tällaisia meriittivarkaita liikkuu yllättävän paljon vapaalla jalalla. Yliopistomaailmassa ja kirjailijapiireissä heitä lienee paljonkin. Kysymys kaiketi meillä niin kuin muuallakin on maan tavasta. Jos siitä rohkenee puhua ääneen, saattaa saada vain oudon maineen. Koska tunnen Loppukiri-hankkeen juuret alun pienistä iduista alkaen, haluan edes tässä blogissani oikoa joitakin selviä virheitä ja hämäryyksiä.