keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Elämäni hektisin vuodenvaihde

Itsenäisyyspäivän alla 2000 soitin kiinteistölautakunnan Tuomo Rintamäelle. Hän oli ekonomi ja valtiotieteen maisteri ja edusti vihreitä. Olin puhunut edellisen kerran hänen kanssaan loka-marraskuun vaihteessa, jolloin olin lähettänyt jokaiselle kiinteistölautakunnan jäsenelle, muistaakseni myös joillekin varajäsenille, kirjallista materiaalia hankkeestamme. Marja Dahlström ei lobannut pyynnöstäni huolimatta yhtäkään lautakunnan jäsentä, vaan vetosi ensin flunssaansa ja sitten väsymykseensä.

Tuomo Rintamäeltä kuulin, että silloisella kiinteistölautakunnalla olisi edessä olevista kunnallisvaaleista johtuen enää kaksi kokousta, toinen joulukuussa, toinen tammikuussa. Joulukuun kokouslistalla asiamme ei kuulemma ollut, tammikuusta Rintamäki ei osannut sanoa mitään. Karvas totuus oli, että vaalien jälkeen meidän harmiksemme astuisi remmiin uusi lautakunta uusine jäsenineen. Tajuttuani sen jouduin melkein paniikkiin. Tiesin, että yleisesti ottaen hankkeemme kiinnosti silloista kiinteistölautakuntaa, oli kiinnostanut ilmeisesti alusta lähtien. Lautakunta oli myös ottanut esitykseemme epävirallisesti myönteisellä tavalla kantaa. Mutta oliko se kirkossa kuulutettua, että uudet vastavalitut poliitikot suhtautuisivat seuraavana vuonna yhteisölliseen senioritalohankkeeseemme samalla myötämielisyydellä kuin Rintamäki ja kumppanit nyt?

Pelkkä ajatuskin, että joutuisin yksin lobbaamaan kaikki uudet lautakunnan jäsenet seuraavana vuonna, kauhistutti minua. Muistan, että yritin turhaan saada yhteyttä ainakin sitoutumattomaan Aila Staffansiin. Muuan viikko aikaisemmin hän oli ollut todella kiinnostunut hankkeestamme.

Kuten olen aikaisemmin (blogini 24.3.2010 ja 13.6.2010) kirjoittanut menin Eila Raikaslehdon kanssa 5.12.2000 kaavoittaja Mikael Sundmanin luo. Viikko myöhemmin sain viestin tonttiasiamies Tuomas Kivelältä, joka vahvisti Rintamäen kertomuksen. "Tontin varaaminen teille ei siis ole kiinteistölautakunnan esityslistalla 19.12., kuten olin suunnitellut."

Kivelän viestiin mahtui kuitenkin myös myönteisiä uutisia: Mikael Sundman piti varausesitystämme hyvänä. Kivelä kertoi myös itse esittäneensä meille tonttia Arabianrannasta samasta korttelista Suomen MS-liiton kanssa. Myös Sundman oli maininnut MS-liiton tavatessamme itsenäisyyspäivän alla. Asia siis joka tapauksessa eteni.

YHDISTYKSEMMEKÖ EPÄMÄÄRÄINEN?
Osastopäällikkö Matti Rytkölä, joka esitteli tonttiosaston asiat lautakunnalle, ei kuulemma halunnut esittää tontin varaamista meille. Yhdistyksemme oli kuulemma epämääräinen ja hakemuskin jollakin tapaa puutteellinen. Kivelä mainiti kirjeen lopussa vielä Rytkölän uudesta muuttuvasta työkuviosta: tämä oli nimetty tammikuun alusta lähtien koko kiinteistöviraston vs. virastopäälliköksi. Osastopäällikkönä toimisi hänen sijaisenaan vuoden alusta apulaisosastopäällikkö Mikael Nordqvist. Mies esittelisi tammikuun alusta alkaen tonttiosaston asiat kiinteistölautakunnalle. Koska Rytkölä kuitenkin oli ehtinyt ottaa kielteisen kannan meihin, hänen mielipiteensä pitäisi saada muuttumaan. Nordqvist ei kuulemma tekisi Rytkölän esityksestä poikkeavaa esitystä.

Kivelän ehdotuksesta laadimme selkeämmän hankesuunnitelman ja huonetilaohjelman ja allekirjoitimme sen. Mistä me olisimme tienneet, että varsinaisen hakemuksen allekirjoittaminen ei riittänyt, vaan meidän olisi pitänyt allekirjoittaa hankesuunnitelmakin? Kokemattomuutemme paistoi siis pitkin matkaa läpi.

Kanssani osastopäällikkö Matti Rytkölää tapaamaan lähtivät hallituksesta ainoastaan Terttu Putila ja Heli Jäderholm sekä meitä talohankkeessa maaliskuusta 2000 lähtien kiitettävästi avustanut Reijo Pesonen Saarijärveltä (mm. blogini 14.3.2010). Eila Raikaslehto, johon noihin aikoihin panin paljon toivoa yhteistyökumppaninani, oli lentänyt Yhdysvaltoihin. Puheenjohtajallamme Marja Dahlströmillä oli tammikuun puolessa välissä taidehistorian tenttinsä.

Tuomas Kivelän mielestä Asuntohallituksen entisestä johtajasta Ulla Saarenheimosta olisi suuresti apua Rytkölän luo mennessämme. Hänen nimellään oli hyvä kaiku. Ulla ei kuitenkaan halunnut tulla mukaamme. Löytyykö selitys haluttomuudelle siitä kirjeestä, jonka Ulla oli lähettänyt Marjalle ja johon Marja ei mitenkään reagoinut (blogini 28.6.2010)?

Minä en Matti Rytkölän tapaamisesta paljoa muista. Leikatut jalkani vaivasivat edelleen, mutta enemmän tapaamisessa haittasi paha flunssani. Vahvasti lääkittynä kompuroin kiinteistövirastoon. Tilaisuus meni kuitenkin hyvin. Muistan käynnistämme selvimmin poistumisemme. Rytkölä saatteli meitä naureskellen käytävään. Olin täysin vakuuttunut, että olimme astuneet ratkaisevan askeleen kohti Arabianrantaa.

Jäljestä päin kuulin Mikael Sundmanilta, mitä Matti Rytkölä oli sanonut meistä ennen tapaamistamme: "Mitä ne sellaiset aktiiviset seniorit ovat? En ole koskaan kuullutkaan heistä. Eivätkä ne naiset mitään aikaseksi saa."

3 kommenttia:

  1. MIKSI TOTUUTTA VÄÄRISTELLÄÄN?
    Käteeni osui tammikuussa (2010) ilmestynyt Kodin Pellervo. Luin Ulla Saikkosen jutun Loppukiristä suurin odotuksin. Mutta juttuhan ei ole koko totuus, aivan kuten ei ole totta Marja Dahlströmin ja Sirkka Minkkisen kirjakaan. Puhuisin toisen ihmisen työpanoksen häikäilemättömästä varastamisesta.

    Olen tuntenut Anna-Liisa Mikkelän opiskeluajoiltamme lähtien eli puolen vuosisadan takaa. Tapasimme mm. kesällä 1999, jolloin Anna-Liisa jo ideoi täyttä päätä Loppukiriä. Nimi vain ei ollut silloin vielä selvä. Sen keksi keväällä 2000 Anna-Liisan sisko Marja-Leena Salkola. Hän myös ehdotti tulevalle yhdistykselle nimeä Aktiiviset Seniorit.

    Sen kummemmin Marja Dahlström kuin Sirkka Minkkinenkään eivät olleet 1999 vielä senioritalokuvioissa mukana. Viimeksi mainittu ei ollut edes yhdistystä perustamassa loppukesästä 2000. Hän alkoi toimia yhdistyksessä vasta paljon myöhemmin. Kesästä 1999 vierähti seitsemän vuotta siihen kun senioritalo lopulta nousi Arabianrantaan, ei siis kuusi vuotta niin kuin jutussa mainitaan.

    Sitä minä eniten ihmettelen, miksi Anna-Liisa Mikkelän nimi puuttuu tyystin Kodin Pellervon jutusta. Ja monesta muustakin Loppukiristä kertovasta jutusta. Hänhän sen radio-ohjelman kävi Färdknäppenistä tekemässä ja hänhän se hankkeen käynnisti samoin kuin teki paljon muutakin, mitä muut eivät osanneet/ehtineet/ viitsineet tehdä. Kuten tästä blogistakin käy ilmi, Anna-Liisan panos myös tontin saamisessa oli ratkaiseva. Tuntuu ihmeelliseltä, että ystäväni ehti tehdä kaiken sen, mitä hankkeen käynnistäminen edellytti, hänhän oli tuolloin vielä työelämässäkin mukana.

    Kokonaisuutena ottaen Mikkelän sisarusten - Anna-Liisan, Marja-Leenan ja Kaisun - panos on ollut niin merkittävä Loppukirille, että pitäisihän kahden muunkin nimi jossakin kirjan sivuilla näkyä. Mutta paljon muutakin sieltä puuttuu. Kriteeri totuudelle on se, että kerrotaan koko tarina, koko totuus. Totuus ei koskaan ole sellainen, että kerrotaan vain itselle edullisia asioita.

    Tuntien ystäväni uskallan väittää, ettei Loppukiriä olisi olemassa ilman häntä. Arvatenkin Kodin Pellervon toimittaja on nojannut tekstissään Loppukiri-kirjaan, joka siis vilisee virheitä ja epätarkkuuksia. On kuitenkin aika kyseenlaista, että haastateltavat ovat voineet puhua mitä sattuu eikä toimittaja ole vaivautunut tarkistamaan näiden kertomusten todenperäisyyttä.

    VastaaPoista
  2. Ihmettelen minä itsekin, miten jaksoin noihin aikoihin puurtaa sillä lailla, että jälkeäkin tuli. Olet oikeassa siinä,että olin marraskuuhun 2001 asti vielä työelämässäkin mukana...
    Kommentin saaminen tänne sivulleni ei ollut Sinullekaan, Marja, helppoa. Onnistuit kuitenkin. Monet ovat yrittäneet ja luopuneet sitten kun teksti on toistamiseen lentänyt taivaan tuuliin.
    Minä kuulin Koti Pellervon jutusta eri puolilta Suomea jo talvella, mutta sain lehden vasta nyt kesän alussa käsiini. Ainakin Kotiliesi kirjoitti samanlaista vääristeltyä - sanoisinko riisuttua - totuutta joskus Loppukirin valmistumisen aikoihin. Oikaisua sitä vaatineet eivät saaneet.Toimittajana olen pohdiskellut, kuinka paljon suomalainen media tekee tarkoitushakuisia ja vääristeltyjä juttuja ja ohjelmia. Siinä olisi muuten vaikka mehukkaan gradun aihe!

    VastaaPoista