torstai 27. syyskuuta 2012

Viimeinen viesti Aktiivisilta Senioreilta


Edellisellä kerralla julkistamani impulsiivinen kirjeeni Kaarina Hughesille, Terttu Putilalle, Sirkka Minkkiselle, Pirkko Tarvaiselle ja Marja Dahlströmille poiki pikavauhdilla kannanoton. Kauan ei nokka tohissut kun Kaarina sen muotoili. Jonkinlainen alasajoni oli tapahtumien nopeudesta ja kirjeen tyylistä päätellen hänen päässään jo etukäteen valmiiksi mietittynä. 

Tuijottaessani viestiä nyt, minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juuri Kaarina olisi kirjeen muotoillut. Kaikki pikkutarkat muotoseikat puhuvat sen puolesta. Niitähän hän rakasti ja piti tärkeänä, tärkeämpänä kuin sitä, miten talohanke eteni, mitä saamme aikaseksi. Esimerkiksi kirjoittamastani apuraha-anomuksesta Messurahastolle Kaarinalla oli ollut huomautettavaa ainoastaan tilinumerosta: pitikö siinä olla välilyönti vai ei. Minä luotin ainoastaan maalaisjärkeeni. Ennen kuin sitten lähdin juoksujalkaa viemään anomusta Messurahastolle, sanoin puheenjohtajallemme, että jos välilyönti olisi todella tärkeä, se aiheuttaisi kauheasti lisätyötä pankeissa - ja muuallakin - vuodet läpeensä. Eivät sellaisiin ratkaisuihin päädy yritykset, joiden pitää tehdä tulosta. Mikä ajan ja rahan tuhlaus!
 
Seuraavana kirje, jonka saatuani kirjoitin eroanomukseni Aktiivisille Senioreille heti kotiin päästyäni. Sillä hetkellä kun jalkani koskettivat toimistomme edessä olevaa katua, tiesin jo edessä olevan ratkaisuni. Minun ei tarvinnut sitä miettiä tuntiessani Eilan syljen kasvoillani hänen ajaessaan minua portaita alas kädet yläpuolellani lepattaen. Olen kuvannut tuota hetkeä aikaisemminkin. 
 
ASIA: ANNA-LIISA MIKKELÄN E-MAIL  23.5.2002 "SEMINAARIHANKE"
 
Me allekirjoittaneet Aktiiviset seniorit ry:n johtokunnan jäsenet esitämme pöytäkirjaan liitettäväksi alla olevan kannanottomme yhdessä Anna-Liisa Mikkelän (Thu,23May 2002 13:33:50) ja Eila Puotilan (23. toukokuuta 2002 8.45) sähköpostiviestien kanssa:
 
Odotamme yhteisöllisyyshanketta ajavalta johtokunnan jäseneltä rakentavampaa suhtautumista yhteistyökumppanmeihinsa. Emme voi hyväksyä kehenkään johtokunnan jäseneen kohdistuvaa asiatontra parjaamista ja toisistaan täysin irrallisten asioiden esittämistä siten ja sellaisessa valossa, että syntyy vääristynyt kokonaiskuva.
 
Helsingissä 28. toukokuuta 2002
 
Kaarina Hughes
Terttu Putila
Sirkka Minkkinen
Pirkko Tarvainen
Marja Dahlström

Muutama ajatus tästä paperista. Siinä minua syytetään vääristyneen kokonaiskuvan antamisesta. Mitä Kaarina itse oli tehnyt saadakseen oikean kokonaiskuvan yhdistyksesta ja sen asioista? Jos hänellä tuo kuva olisi ollut, hän ei olisi kirjoittanut yllä olevaa. Minun ehdotukseni auttaa kokonaiskuvan luomisessa olivat valuneet kerta toisensa jälkeen kuin vesi hanhen selästä. Kaarina ei pyynnöistäni huolimatta ollut sanallakaan puuttunut siihen myyräntyöhön, mitä Eila Puotila oli koko kevään selkäni takana harjoittanut. Olin myös ehdottanut Kaarinalle, että pyytäisimme Suomen Mielenterveysseuran toiminnan johtajaa Pirkko Lahtea, joka oli yhdistyksemme jäsen, selvittämään Eilan ja minun tulehtuneita välejä, mikäli Kaarina ei hommaan kykenisi. Ehdotus ei johtanut mihinkään toimenpiteeseen. Hän ei edes maininnut kuulleensa ehdotuksestani! Entä tapaukset Heikki Sirén tai Arja Jääskeläinen

Kaarina ei myöskään halunnut minun auttavan häntä, uutta puheenjohtajaamme, tutustumaan yhdistyksen historiaan - sen saavutuksiin, mutta myös ongelmiin. Sen sijaan hän oletettavasti hautautui puheenjohtajana aloitettuaan järjestämään yhdistyksen papereita, lukemaan pöytäkirjoja ja kirjeenvaihtoa. Ei hänellä minun mielestä sellaiseen ollut aikaa. Olisi delegoinut tehtävän muille. Mutta kuten olen Heikki Sirénin tapauksesta kertonut, puheenjohtajamme piti tärkeämpänä kantaa lahjaksi saamiamme tuoleja toimistoon kuin käydä keskustelua yhdistyksen jäsenten kanssa.  
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti